Cancun
La, 16.7.2011 Cancun, päivä 52.
Tää päivä ei mene hyvin. Se tunne lähti jo aamusta, kun menimme 2h 30min ennen koneen lähtöä bussipysäkille, jonne piti tulla bussi kentälle 10min sisällä. Ja matka kestää vain 20min, joten hyvin menee luulin. No, bussia ei tullut kun puolen tunnin päästä eikä se ottanut kyytiin. Katsottiin pysäkkiä ja eihän se tähän pysähdy, joten juostiin seuraavalle pysäkille ja mentiin seuraavaan bussiin eli kiire tuli. Kentällä oltiin 70min ennen lähtöä ja 10min aikaa lähtöselvitykseen. Kerkesimme monen neuvon avulla tiskille ja päästiin etuilemaan luvalla, mutta kas kummaa, aikataulua on aikaistettu ja emme saa tavaroita ruumaan! Tympeä virkailija ei kommentoinut kun ihmettelin miksi siitä ei ole mitään ilmoitettu, mutta huomasi sitten että aikataulumuutos tuli juuri ja kone onkin tunnin myöhässä, joten kamat saatiin mukaan. Portille päästessä ilmoitettiin aika vielä tuntia eteenpäin ja mietittiin että nälkähän siinä kerkeää tulla ennen Cancunia (koneessa ei tarjoilua), joten pizza hutista evästä kun ei muuta ollut tarjolla. Kanankoipia ja pastaa syödessä yhtäkkiä alkoikin koneen täyttö ja hirveän hotkimisen jälkeen menimme viimeisten joukossa koneeseen. Eli se lähtikin ajoissa ja söimme juuri surkeat 8€ ruoat ilman että oli vielä edes nälkä.
Cancuniin päästessä olo oli jo virkistyneempi ja helleaalto hyökkäsi vastaan. Ajoimme bussilla hotellillemme ja monen miljoonan avun kysymisen jälkeen löysimme perille. Olimme kävelleet ohi 4 kertaa ilman että tajuttiin olevamme oikeassa paikassa, sillä mitään ei lukenut ovien lähellä. Toiselta puolen katua olis kyllä nähnyt valtavan tekstin katolla.. Noh, kamat hotellille ja kaupunkiin. Kierreltiin katsomassa keskustan pikkusia katuja, kauppoja ja ravintoloita sekä syötiin 9€ mereneläväbuffet ekan päivän kunniaksi. Söpö kaupunki ja ihmiset yrittävät auttaa vaikkeivat osaa. Yksi nainen oli jo soittamassa puhelimella apua, mutta ohikulkeva osasi ohjata oikeaan suuntaan. Ja kun emme löytäneet vieläkään, taksikuski ei suostunut viemään perille kun matkaa on kuulemma 100m paluusuuntaan ja joku kadulla hengaillut työntekijä kävi taluttamassa meidät ovesta sisään :)
Ilta meni hyvin muuten, löydettiin paikallinen sali jonne vois maanantaina mennä jos huolivat, nimittäin hotellit ei näköjään huoli kuin asiakkaat salillensa. Käytiin vielä viinakaupassa ihailemassa halpoja hintoja ja miettimässä tuliaisia sekä ostamassa iltapalasushit ja hedelmät sekä eväät huomiselle reissulle. Mennään katsomaan Mayojen kuuluisinta kaupunkirauniota!
Su, 17.7.2011 Cancun, päivä 53.
Päivä lähti taas huonosti. Illalla emme löytäneet mistään lapusta hakuaikaa hotelliltamme ja kun menin aamupalalle jo seiskalta sen auetessa, tuli pari yllätystä. Ensin, continental breakfast sisältää leipää, pullaa ja muroja. Ei paljon innostanut. Lisämaksusta sai jotain lämmintä sapuskaa, mutta ennen kuin ehdin lappaa lautasella kuin leipäpalan, tuli nimeäni huutava opas aulaan. Kulta oli vielä huoneessa, kun olin yrittänyt soittaa aulasta toimistolle, joten lähdin hakemaan häntä juosten. Oppaalla oli hoppu ja juoksin takas alas selittämään tilanteen. 3min kerkesi kuulemma odottaa, mutta ei pidempään. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joten kuski alkoi kirjoittaa osoitetta mihin tulla taksilla, mihin pari pientä kyyneltä auttoi sen verran että sain luvan käydä vielä kerran huoneessa. Hani oli harhaillut unenpöpperössä väärään suuntaan käytävillä. Kerettiin kuiten bussiin ja eiköhän se fiilis tästä nouse kun päästään perille. Noudettiin vielä miljoona ihmistä ja käytiin kahvilla ennen lähtöä, ysin aikaan liikenteeseen vihdoin.
Bussimatka kesti ikuisuuden ja yhden ostosstopin kautta mentiin vielä syömään, jossa oltiin vasta puoli yhdeltä. Pitkä aika pelkällä karkkipurkalla ja proteiinipatukalla, mutta buffet korvasi kaiken. Hirveästi herkullisia salaatteja, kasviksia, liharuokia ja hedelmiä. Perunaa, jotain tacoja ja muutakin löytyi, mutta panostin noihin lihoihin kun ei tiennyt milloin seuraava eväs olisi. Sitten vihdoin chitzen itzalle ja hyvä opastus 1,5h ajan alueen läpi. Infoa tuli paljon ja näkymät olivat hienot, lisäksi alue alkoi kiinnostaa koko ajan enemmän, joten hyvin oli hoidettu. Omaa kiertelyä oli vielä reilu puoli tuntia, jonka aikana ostettiin 2,5€ jäätelöt ja mulle ihanat korvakorut. Sitten läheiseen luolauimalaan uimaan ja pesemään iholta päivän hiet. Paluumatka alkoi puoli kuuden jälkeen ja Cancuniin saavuttiin kasilta. Meidät vietiin viimeisenä, eli ysiltä hotellille ja pitkä päivä oli pulkassa. Palatessa syötiin välipalahedelmätkin, mutta tonnikalat ja leivät ajateltiin säästää huomiselle rantapäivälle. Nyt enää hotellin ravintolaan iltapalalle ja pesulle ja nukkumaan.
Ma 18.7.2011 Cancun, päivä 54.
Nyt olisi aika testata Cancunin rantatarjonta. Ostimme aamiaiseen lisäruoat 5 dollarilla, joten söimme masut täyteen munakokkelia, leipää, muroja, hedelmiä ja paria paikallista evästä. Sitten mentiin bussilla hotellialueelle ja etsimme rannan. Täällä hotellit on omineet rantaviivaa hirveästi ja vaikka rannat on julkisia, niin niihin pääsee monesti vain hotellin kautta. Löysimme kuitenkin paikan josta pääsi julkiselle alueelle ja omimme kaistaleen pitkältä valkoiselta hiekkarannalta. Aika meni nopeasti uidessa ja aurinkoa ottaessa, vietimme lämpimässä vedessä ihan liian kauan aikaa. Illalla nimittäin oli olkapäät, kasvot ja rinta + yläselkä punaisena, vaikka kertoimia oli enemmän mitä tarvitsisi ja rasvan piti olla ulta waterproofia. Eipäs ollut. Onneksi kookosöljy auttoi ja aamulla kroppa oli normaalin värinen taas.
Söimme tonnikalapatongit ja hedelmiä rannalla, kun ei jaksanut lähteä mihinkään ja puoli viidenaikaan lopulta bussilla Wal-Martille ostoksille. Viinakauppaan ensin ja viinipullo mukaan, sitten kauppaan syömään kiinalaista ruokaa ja ostamaan iso kasa ruokaa illaksi. Aikaa meni pari tuntia pyöriessä ja ostoksilla, joten hotellilla syötiin hedelmäsalaatit ja lihat välipalaksi ja mentiin paikalliselle salille iltatreenille. 3,5€ kertamaksu ei kirpassut, mutta sali oli sekä erittäin alkeellinen että tukala, sillä se oli ulkoilmasali ilman tuuletusta. En ole ikinä ollut niin hikinen, saunassa korkeintaan. Treeni kulki silti hyvin ekan tunnin, minkä jälkeen loppui veto ja mentiin hotellille takaisin. Sushit, sangriat, coolerit ja viiniä otettiin sitten iltapalaksi ennen nukkumaanmenoa, ei hullumpaa.
Ti 19.7.2011 Cancun, päivä 55.
Tämä päivä ei hirveästi poikennut eilisestä, sillä sama kaava toistui kaikinpuolin :) Ensin aamiaiselle, sitten bussilla rannalle ja puoli neljän aikaan tonnikalaleivät syötyämme mentiin kahville ja limpparille (+coolerit) lähikauppaan ja sitten hotellille. Taas mutka Wal-martissa iltaruokien hakuun, kiinalaista evästä ja hotellille. Ostettiin vain illaksi ruoat sekä kultsille aamiaislihat, mutta ostoksia tulikin kolme pussillista. Isot hedelmäsalaatit, salaatit ja lihakupit molemmille, kolme limpparia molemmille, jogurtit ja sushit sekä tonnikalat ja tortilla-aineet hanille aamuksi. Molempien eväät maksoi alle 8€ lärvi, vaikka ruokaa oli ihan hirveästi. Sama kaava toistui myös hedelmäsalaatin ja salitreenin kanssa, kylläkin tänään hikoilin vielä enemmän! Ei voinut tehdä juuri mitään kun happi loppui ja pelkkä istuminen sai melkein tajun pois. Tuskaista oli, mutta sisulla ja itkulla tehtiin jotain, jotta voisi taas naukkailla viiniä ja sushia palkkariksi. Kroppa on paisunut pullataikinaksi täällä; kun yhdistetään kosteankuuma ilma, suolaistakin suolaisempi ruokavalio ja treenaaminen vähän sekaisin olevaan ruoansulatusjärvestelmään, on lopputulos kaikkea muuta kuin kaunis. Eikä tilannetta helpota huomenna alkava 2 päivän all inclusive luksusloma Isla mujereksella :D Mut no panic, kohta mennään Nykiin ja siellä ei raski ostaa mitään ruokaa.
Ke 20.7.2011 Isla Mujeres, päivä 56.
Nyt alkoi sitten luksusloma! Aamupäivällä lautalla saarelle ja siitä lyhyt kävely hotellille. Viiden tähden huippuhotelli antoi meille rannekkeet heti, vaikka huoneen sai vasta myöhemmin. Mentiin altaalle odottelemaan ja tilailtiin laittikokista ja vettä sekä pari drinkkiä molemmille päivän aikana. Juomia sai tilata mielin määrin, oli erilaisia drinkkejä ja limsoja sekä viiniä. Otin rommikolan laittikolalla myös ettei tule sokerihumala :)
Iltapäivällä vietiin kamat huoneeseen, joka osoittautui todella kivaksi. Kylppäri oli iso ja hieno, makkari tyylikäs ja parvekkeella oli oma poreamme. Jätetiin kamppeet huoneeseen ja mentiin lounaalle altaalle. Pienestä buffetista sai ottaa erilaisia tortilloja ja salaattia, ei syöty paljon että jaksaa muutakin. Sitten mentiin rannalle, jonne olikin matkaa melkein 20m hotellilta. Suoraan allasalueelta pienen tien yli niin tuli hotellin oma ranta, jossa oli hienot auringonottopaikat, katettuja sänkyjä ja oma ravintola ja baari. Otettiin drinkit ja mentiin löhöämään aurinkoon. Koko ajan join vettä ja silti olo alkoi tuntua vähän sekavalta. Syötiin vielä iltapäivän aikana pari pientä ruokaa rannalla ja kuuden jälkeen 5. drinkin kohdalla tuntui olo tosi hassulta ja humalaiselta. Mentiin hotellille, jossa huomasin että joka paikkaa särki ja olin ihan tulikuuma. Lihakset olivat ihan hajalla, niveliä särki ja kuume nousi varmasti 39 pintaan. Myös maha meni ihan sekaisin ja tajusin että mahatauti tässä tuli taasen. Kullalla oli vähän oireita ollut jo päivällä, mutta arveltiin sillon että joku pieni vaiva vain ja ehkä menee ohi, mutta ei, piti tulla mullekin ja molempien olo oli illalla jo tosi huono.
Pari tuntia hotellilla syötiin lääkkeitä ja maattiin sängyllä. Olo helpotti vähän nappien avulla, joten päästiin päivällisbuffettiin, jossa olikin tänään pihviteema. Peruslisukkeita, lihakastikkeita, salaatteja ja lepiä, pullaa ja leivoksia, hedelmiä ja juustoja sekä tietenkin iso tiski erilaisia lihoja, joista sai valita mitä syö ja se paistettiin mielen mukaisesti. Punaviinit lisäksi, harmi vain että ei maistunut ihan niin hyvin kuin olisi voinut mahataudin vuoksi. Ruoan jälkeen lähdettiin apteekkiin hakemaan lisää tulehduskipulääkkeitä ettei missata mitään tästä lomasta. Niitä saatiin, mutta hotellilla olo alkoi taas heiketä ja kauhunäytelmäni oli edessä.
Olin niin kipeä ettei voinut nousta edes sängystä. Kaikki lihastyö sattui hirveästi ja istumaan nouseminen kesti 15sekuntia. Olin ihan tulikuuma, tuntui että vois paistaa kanamunan otsan päällä. Yön aikana kävin 10x vessassa ja otin parit unetkin kylmällä marmorilattialla kun kuume laski ja nousi vuorotahtiin ja välillä hikoilutti ja välillä jäätyi. Kullalla oli sama ongelma muuten, mutta maha ei ollut ihan niin huono immodiumin käytön vuoksi.
To 21.7.2011 Isla Mujeres, päivä 57.
Aamulla olo oli huono ja heikko, yllätys yllätys. Mentiin kuitenkin aamupalalle, kun aamulääkkeet alkoi toimimaan ja ruoka tuntui maistuvan vähän. Aamiaisvalikoima oli laaja ja hyvä, mutta kaikki rasvaiset ruoat sekä kasvikset tuntui ällöttäviltä eikä kahviakaan voinut juoda. Murot, pulla, leipä ja pannari meni alas vain sekä vähän kananmunan valkuaista. Keltuainenkaan ei oikein uponnut eikä leikkeleet. Energiaa tankattuamme mentiin sitten rannalle päiväksi. Olo helpottui koko ajan ja olikin mukava köllötellä ensin aurinkotuolissa muutama tunti välillä lounastaen eri ruokapaikoissa ja sitten katetussa sängyssä iltapäivän aurinkoa piilossa. Drinkit ei maistuneet juurikaan, mutta yhden mojiton ja puolikkaan mai tain nautiskelin iltapäivän aikana.
Kun lopulta lähdimme rantapediltä hotellille päin, huomasime kellon olevan jo seitsemän. Pikaisen siistimisen jälkeen mentiin iltabuffetille, jossa olikin tällä kertaa erilaisia tacoja. Onneksi lihoja sai ilman taikinapohjaakin, sillä niistä en niin välitä. Kaikkea hyvää löytyi ja ruokahalu oli jo kohtalainen, lääkkeet vain alkoi olla lopussa. Piti pitkään miettiä jaksaako apteekkin, muttei jaksanut.
Illalla mentiin kokeilemaan parveekkeella olevaa poreammettamme. Amme täyteen lämmintä vettä ja kylpysuola sekaan, huonepalvelusta juotavaa ja iltapala, ja eikun löhöämään. Pari tuntia meni ihan ajatuksissa, puolivälissä tuotiin ruoat ja viini, minibaarista sai limsaa ja vissyä lisäksi. Keitettiin myös decafet, siihen olen ihastunut täällä; kerrankin voi nauttia kahvia illallakin ilman että uni menee! Yöllä myöhään mentiin vihdoin nukkumaan, lääkeettä naamaan jo toive ylös että huomenna parempi olo.
Pe 22.7.2011 Isla Mujeres ja NY, päivä 58.
Yöllä olo taas heikkeni vaikka illalla napsittiin lääkettä, joten unta ei taaskaan tullut vessassa ravaamiselta juuri yhtään. Oltiin illalla keksitty hieno idea ja tilattiin aamupala huoneeseen, jotein 7.15 toi tarjoilija aamiaiskärryt meille. Harmi ettei juuri mikään mennyt alas. Syötiin vain leivät ja pullat ja minä munanvalkuaista taas, hedelmätkään ei maistuneet, tosi outoa. Piti pakata, sillä päivällä lähtee kyyti kentälle. Mun oli vain pakko käydä apteekissa hakemassa immodiumeja että uskalsi lähteä minnekään liikenteeseen. Tuskaa oli käveleminen, mutta onnistuin ja molemmille lähti 12kpl mahalääkkeitä mukaan. Sitten pakattiin ja levättiin hetki, ennen oikeaa aamiaista (eli brunssia).
Kympin aikaan mentiin sitten toiselle aamiaiselle buffettiin, jos vaikka saisi syötyä vähän enemmän. Sama linja kyllä jatkui, mutta melkein kaikkea pystyi jo maistamaan ja hyviä ruokia kyllä. Illalta jäi pari club-paahtista, joten ne pakattiin muutaman juoman kans eväslaukkuun ettei kentällä tarvi ostaa mitään. Sitten vain lautalle ja bussilla kentälle!
Kentällä tuhlattiin vikat kolikot isoon vesipulloon matkalle, kun pullothan piti juoda ennen turvatarkastukseen menoa ja AA on tunnettu siitä, että juuri mitään ei koneessa saa. Ostin myös tehokkaita pain killereitä, kysyin suoraan apteekista että mikä toimii salmonellaan ja vatsakramppeihin ja sain jotain kuulemma tehokasta, nice. Koneessa saatiin tällä kertaa limsatölkit ilmaisena, mutta ennen kuin niitä oltiin avattukaan, niin nukahdettiin molemmat 2,5h ajaksi. Alle tunti ennen laskeutumista herättiin, juotiin limsat ja syötiin eväät loppuun. Nykiin saavuttiin ysin aikaan. Kentältä metrolla ja air trainilla hotellille, joka osoittautui hienoksi. Alle 300€ 5 päivää avajaistarjouksena, nyt olis hinta lähes tonnin! Metro on 100m päässä ja sillä pääsee minne päin manhattania vain, joten metrot taitaa olla meidän kulkuvälineitä täällä. Iltapala haettiin lähidelistä; lihasubit, jotka oli niin isoja että puolet jäi aamuksi. Eipähän tarvi lähteä mitään metsästään huomenna!
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
torstai 21. heinäkuuta 2011
Miami
Ti, 12.7.2011 Miami, päivä 48.
Koneen myöhästymisen vuoksi oltiin perillä vasta seiskan aikaan aamulla, mikä oli ihan hyvä aika kyllä rantaa odotellen. Bussilla pikamatka hotellille keskelle south beachin rantakatua ja ostoskatua, minkä jälkeen aamupalalle mäkkäriin. Nälkä ei ollut jostain syystä, joten otin kahvin ja pienen puuron. Puuron jälkeen kello oli kympin pintaan ja kropat rasvattuina ja uimakamppeet päällä menimme rannalle päikkäreille. Ranta oli upea ja hiekkaa oli silmänkantamattomiin. Myös vesi oli lähes kuumaa ja aurinko vielä kuumempi, unta ei saanut millään. Hikoilun määrä oli ihan käsittämätön, kuuminta auringonpaistetta ikinä! Nautin silti joka sekunnista, sillä mielessä oli vielä Kalifornian kylmä keli.
Rannalla viihdyttiin pitkään kun meressä sai vilvoitella milloin halusi. Välillä kaupasta salaatti ja limpparia ja lisää auringonpalvontaa. Viiden aikaan raahauduimme kunnon ruoalle, tarjolla oli mikropuuro ja raejuustoa sekä lisää limpparia ja kahvia. Paikallinen vesi on muuten ihan hyvää vaikka kaupat myy pullovettä hyllytolkulla. Hotellilla on jääkaappi, joten lähdimme kävelylle ja kauppareissulle. Olin päättänyt että kolmeen päivään en syö karkkia tai mitään epäterveellisiä leivoksia ja ruoankin kevyempänä. Tämä on helppoa kun eväät tehdään itse. Kaupasta lähti mukaan 35€ edestä kanaa, munia, leipiä, hedelmiä ja kasviksia, puuroaineet ja raejuustoja sekä pari valmisliharuokaa. Juomaksi kahvia, viiniä ja laittilimsoja (tippuu varmaan hampaat kohta...) eli paljon tavaraa halvalla. Näillä pärjää kolme neljästä lomapäivästä.
Illalla hotellilla kokkasinkin mikron avulla kalkkunaa ja ruskeakastiketta, pastaa, babyporkkanoita ja salaattia. Lisäksi juotiin pullo punkkua puoliksi, baariin ei olla kertaakaan eksytty vielä tälle reissulle. Ai niin, ja sitten varasimme lennot Dubaihin jouluksi, mennään viikon all inclusive -risteilylle luksusristeilijällä ja kierretään arabian kaupunkeja. Voi tätä lomakuumetta :D
Ke 13.7.2011 Miami, päivä 49.
Tämäkin päivä lähti kuumasti liikkeelle. Nukuttiin pitkään ja yhdentoista jälkeen mentiin hotellin altaalle löhöämään. Aurinko oli polttavan kuuma, mutta hyvä rasvaaminen ja 15spf kertoimet riitti eikä iho palanut eilen tai tänään. Välillä piti käydä altaassa vilvoittelemassa ja syödä yksi eväsleipä ja pieni jätski että jaksoi, mutta kolmen aikaan hyydyttiin jo ja palattiin huoneeseen. Naapurihotellissa oli kuulemma pieni sali, joten ajateltiin mennä kokeilemaan onnea sinne.
Hotellin sali oli minimallinen ja käsipainoja vain 25kg saakka. Ainoa laite oli monitoimitalja. Sillä ja käsipainoilla sai kuitenkin tehtyä hyvän selkä-käsitreenin ja mikä parasta, päästiin ilmaiseksi kiltin respamiehen ansiosta! Ylätaljaa, leukoja, kulmasoutua taljassa ja käsipainolla, pystypunnerrusta, vipareita, ojentajat ja habat taljassa ja käsipainoilla jne. Koska sali oli ilmainen, päätettiin käyttää siihen säästetty raha ravintolaan ja mentiin palkkariruoalle meksikolaiseen. Seuraavaksi kun mennään Cancuniin :) Riisi-salaatti ja paistettua kanaa ja sipulia sekä maissilastuja eri dipeillä, hyvää oli! Kulta otti erilaisena tortilla ym. vastaava- lajiltelman. Halvin ravintola mitä löydettiin, annos 9$. Muuten täällä on kallista, 15-25$ välissä hinnat, joten hyvä idea kokata omat ruoat. Ruoan jälkeen käveltiin kiertelemässä liikkeitä ja katseltiin paikallista elämänmenoa, jonka jälkeen hotellille. Varattiin myös huomiseksi retki Everglades -veneajelulle ja krokoshowhun. Tein eväät valmiiksi huomiselle, sillä aamupäivä ennen lähtöä vietetään altaalla. Yhdeltä lähtee kyyti ja aamuksi luvattu pilvistä, joten ehkä unikin voisi tulla tällä kertaa :)
To 14.7.2011 Miami, päivä 50.
Aamu alkoi vähän pilvisesti, tai itse asiassa yhdentoista aikaan päästiin vasta altaalle kun nukuttiin pitkään ja käytiin mäkkäristä hakemassa aamupuuro ja kahvi. Pilvet valtasivat taivaan heti ja vartin päästä alkoi sataa. Löin kamppeet muovipussiin ja hypättiin altaaseen uimaan ja köllöttelemään puoleksi tunniksi, minkä jälkeen aurinko alkoi paistaa taas pilvettömältä taivaalta ja saatiin puolitoista tuntia olla vielä auringossa. Sitten kiireenvilkkaa huoneeseen ja välipalalle ennen kyydin tuloa.
Puoli kahdelta oli bussi hakemassa meitä, kulta maksoi retken loppusumman 36$ neljänkympin erässä ja kysyi onko vaihtorahaa. Kuski heitti siihen nauraen, että tämä on hyvä, mun tippiä ei ole vielä hinnassa. Luultiin hetki että se oli vitsi, mutta kun vaihtorahoja ei kuulunut niin tajuttiin että eipäs ollutkaan. Puolen tunnin hampaiden kiristelyn jälkeen ärsytys laantui ja matkasta alkoi nauttia. Bussin seinässä oli myös iso kyltti "customer tip 15%" ja pienellä laskulla saimme kuskin palkaksi tippeinä 137,5 dollaria, mikä tuntui aika hurjalta. Tippejä kyllä kerjäsi jatkossa ilmaveneen kuski, shown esittäjä ja luonnollisesti oli tippikuppi matkamuistomyymälän tiskilläkin. En tykkää yhtään, verot tulee hintojen päälle aina vasta maksuvaiheessa ja palvelumaksut ym. saatetaan lisätä itse laskuun ilman että missään on mainintaa ja hinta voi yhtäkkiä tällä lailla nousta 1,5 kertaiseksi.
Retki oli kyllä muuten ihan kiva, ilmaveneellä ajeltaessa nähtiin paljon alligaattoreita ja kilpikonnia, jopa alligaattorin poikasia ison nipun emonsa kanssa. Veneajelu olis voinut olla pidempi kyllä. Sen jälkeen oli painiesitys, jossa hulluhko farmin työntekijä laittoi käden vihaisen alligaattorin suuhun ja oli aina millisekunnista kiinni kerkesikö käden vetää kokonaan ulos kun leuka loksahti kiinni. Siinä jos olis väärään kohtaan suuta osunu kädellä niin olisi käsi mennyt. Myös pieni painiesitys ja yleisön hauskuutus olivat viihdyttäviä. Sen jälkeen otettiin kuva jossa kulta sai pidellä pientä alligaattoria, tämä maksoi 3$, mutta kerranko sitä pääsee samaan kuvaan gaattorin kanssa!
Illalla oli rannalla taas aurinkoista, ei tämä sää petä kyllä. Käytiin hakemassa pienellä innolla miniviinapullo, viinipullo ja mehua, lisäksi oli root beeriä ja toista mehua jo olemassa. Ruoan jälkeen lähdettiin altaalle istumaan aurinkotuoleihin ja tehtiin drinkkejä :) Aulasta sai jääpaloja hakea aina lisää ja kymppiin asti saatiin olla rauhassa kunnes pari tyttöä tuli uimaan. Siitä innostuttiin rikkomaan itsekin allassääntöä ja haettiin uimakamppeet. Puolisen tuntia oltiin yöuinnilla ja sitten huoneeseen juomaan vielä viinilasit yöruoan kanssa. Pikkuhuppeli tuli neljästä annoksesta jo, sitten sammahdettiinkin aika äkkiä sängylle.
Pe 15.7.2011 Miami, päivä 51.
Taas nukuttiin pitkään ja päätettiin viettää päivä rannalla .South Beach on kallis paikka syödä ulkona tai harrastaa mitään, joten ranta on ilmainen ja itse keitetty puuro herkullista. Ilman kelloa auringonotto meni vauhdilla hyvän kirjan parissa ja kun lounaalle mentiin niin kello olikin jo puoli kaksi! Otettiin ruoat, jotka maksoi listan mukaan juoman kanssa 16,5$ ja laskun jälkeen maksettavaa oli 21,5dollaria. Taas reilua. Onneksi ruoka oli todella herkullista lounaskiinalaista ja maha täyttyi hyvin. Sitten takas rannalle käristymään. Täällä on koko ajan 30+ astetta ja UV-indeksi 11+ eli isoin mahdollinen. Silti 15spf kerroin ja 6h rannalla ei aiheuttanut pientäkään punertamista. Rusketusrajat alkaa kyllä olla hyvät, eka paikka jossa oikeasti ei ole muuta tekemistä kun olla rannalla :)
Puoli kuuden aikaan vasta mentiin hotellille ja ihmeteltiin kovasti mihin aika katosi. Kerkesin lukea koko kirjan ja taas eväiden kokkaamisen jälkeen mentiin kiertelemään ostoskatua. Kolmen päivän herkunostokiellon jälkeen maistui coldstonen jäätelö, joka suolaisesta hinnastaan huolimatta oli hintansa arvoinen herkku; juustokakkujäätelöä ja suklaalastuja. Syötiin puoleksi ja haettiin sitten jelly bellyjä meksikoa varten, kun eihän sitä tiedä saako niitä sieltä :P Iltaruoan jälkeen piti vielä pakkailla ja katsella bussireitit ym. huomista varten, kun aamukympin jälkeen lähtee lento kohti Cancunia!
Koneen myöhästymisen vuoksi oltiin perillä vasta seiskan aikaan aamulla, mikä oli ihan hyvä aika kyllä rantaa odotellen. Bussilla pikamatka hotellille keskelle south beachin rantakatua ja ostoskatua, minkä jälkeen aamupalalle mäkkäriin. Nälkä ei ollut jostain syystä, joten otin kahvin ja pienen puuron. Puuron jälkeen kello oli kympin pintaan ja kropat rasvattuina ja uimakamppeet päällä menimme rannalle päikkäreille. Ranta oli upea ja hiekkaa oli silmänkantamattomiin. Myös vesi oli lähes kuumaa ja aurinko vielä kuumempi, unta ei saanut millään. Hikoilun määrä oli ihan käsittämätön, kuuminta auringonpaistetta ikinä! Nautin silti joka sekunnista, sillä mielessä oli vielä Kalifornian kylmä keli.
Rannalla viihdyttiin pitkään kun meressä sai vilvoitella milloin halusi. Välillä kaupasta salaatti ja limpparia ja lisää auringonpalvontaa. Viiden aikaan raahauduimme kunnon ruoalle, tarjolla oli mikropuuro ja raejuustoa sekä lisää limpparia ja kahvia. Paikallinen vesi on muuten ihan hyvää vaikka kaupat myy pullovettä hyllytolkulla. Hotellilla on jääkaappi, joten lähdimme kävelylle ja kauppareissulle. Olin päättänyt että kolmeen päivään en syö karkkia tai mitään epäterveellisiä leivoksia ja ruoankin kevyempänä. Tämä on helppoa kun eväät tehdään itse. Kaupasta lähti mukaan 35€ edestä kanaa, munia, leipiä, hedelmiä ja kasviksia, puuroaineet ja raejuustoja sekä pari valmisliharuokaa. Juomaksi kahvia, viiniä ja laittilimsoja (tippuu varmaan hampaat kohta...) eli paljon tavaraa halvalla. Näillä pärjää kolme neljästä lomapäivästä.
Illalla hotellilla kokkasinkin mikron avulla kalkkunaa ja ruskeakastiketta, pastaa, babyporkkanoita ja salaattia. Lisäksi juotiin pullo punkkua puoliksi, baariin ei olla kertaakaan eksytty vielä tälle reissulle. Ai niin, ja sitten varasimme lennot Dubaihin jouluksi, mennään viikon all inclusive -risteilylle luksusristeilijällä ja kierretään arabian kaupunkeja. Voi tätä lomakuumetta :D
Ke 13.7.2011 Miami, päivä 49.
Tämäkin päivä lähti kuumasti liikkeelle. Nukuttiin pitkään ja yhdentoista jälkeen mentiin hotellin altaalle löhöämään. Aurinko oli polttavan kuuma, mutta hyvä rasvaaminen ja 15spf kertoimet riitti eikä iho palanut eilen tai tänään. Välillä piti käydä altaassa vilvoittelemassa ja syödä yksi eväsleipä ja pieni jätski että jaksoi, mutta kolmen aikaan hyydyttiin jo ja palattiin huoneeseen. Naapurihotellissa oli kuulemma pieni sali, joten ajateltiin mennä kokeilemaan onnea sinne.
Hotellin sali oli minimallinen ja käsipainoja vain 25kg saakka. Ainoa laite oli monitoimitalja. Sillä ja käsipainoilla sai kuitenkin tehtyä hyvän selkä-käsitreenin ja mikä parasta, päästiin ilmaiseksi kiltin respamiehen ansiosta! Ylätaljaa, leukoja, kulmasoutua taljassa ja käsipainolla, pystypunnerrusta, vipareita, ojentajat ja habat taljassa ja käsipainoilla jne. Koska sali oli ilmainen, päätettiin käyttää siihen säästetty raha ravintolaan ja mentiin palkkariruoalle meksikolaiseen. Seuraavaksi kun mennään Cancuniin :) Riisi-salaatti ja paistettua kanaa ja sipulia sekä maissilastuja eri dipeillä, hyvää oli! Kulta otti erilaisena tortilla ym. vastaava- lajiltelman. Halvin ravintola mitä löydettiin, annos 9$. Muuten täällä on kallista, 15-25$ välissä hinnat, joten hyvä idea kokata omat ruoat. Ruoan jälkeen käveltiin kiertelemässä liikkeitä ja katseltiin paikallista elämänmenoa, jonka jälkeen hotellille. Varattiin myös huomiseksi retki Everglades -veneajelulle ja krokoshowhun. Tein eväät valmiiksi huomiselle, sillä aamupäivä ennen lähtöä vietetään altaalla. Yhdeltä lähtee kyyti ja aamuksi luvattu pilvistä, joten ehkä unikin voisi tulla tällä kertaa :)
To 14.7.2011 Miami, päivä 50.
Aamu alkoi vähän pilvisesti, tai itse asiassa yhdentoista aikaan päästiin vasta altaalle kun nukuttiin pitkään ja käytiin mäkkäristä hakemassa aamupuuro ja kahvi. Pilvet valtasivat taivaan heti ja vartin päästä alkoi sataa. Löin kamppeet muovipussiin ja hypättiin altaaseen uimaan ja köllöttelemään puoleksi tunniksi, minkä jälkeen aurinko alkoi paistaa taas pilvettömältä taivaalta ja saatiin puolitoista tuntia olla vielä auringossa. Sitten kiireenvilkkaa huoneeseen ja välipalalle ennen kyydin tuloa.
Puoli kahdelta oli bussi hakemassa meitä, kulta maksoi retken loppusumman 36$ neljänkympin erässä ja kysyi onko vaihtorahaa. Kuski heitti siihen nauraen, että tämä on hyvä, mun tippiä ei ole vielä hinnassa. Luultiin hetki että se oli vitsi, mutta kun vaihtorahoja ei kuulunut niin tajuttiin että eipäs ollutkaan. Puolen tunnin hampaiden kiristelyn jälkeen ärsytys laantui ja matkasta alkoi nauttia. Bussin seinässä oli myös iso kyltti "customer tip 15%" ja pienellä laskulla saimme kuskin palkaksi tippeinä 137,5 dollaria, mikä tuntui aika hurjalta. Tippejä kyllä kerjäsi jatkossa ilmaveneen kuski, shown esittäjä ja luonnollisesti oli tippikuppi matkamuistomyymälän tiskilläkin. En tykkää yhtään, verot tulee hintojen päälle aina vasta maksuvaiheessa ja palvelumaksut ym. saatetaan lisätä itse laskuun ilman että missään on mainintaa ja hinta voi yhtäkkiä tällä lailla nousta 1,5 kertaiseksi.
Retki oli kyllä muuten ihan kiva, ilmaveneellä ajeltaessa nähtiin paljon alligaattoreita ja kilpikonnia, jopa alligaattorin poikasia ison nipun emonsa kanssa. Veneajelu olis voinut olla pidempi kyllä. Sen jälkeen oli painiesitys, jossa hulluhko farmin työntekijä laittoi käden vihaisen alligaattorin suuhun ja oli aina millisekunnista kiinni kerkesikö käden vetää kokonaan ulos kun leuka loksahti kiinni. Siinä jos olis väärään kohtaan suuta osunu kädellä niin olisi käsi mennyt. Myös pieni painiesitys ja yleisön hauskuutus olivat viihdyttäviä. Sen jälkeen otettiin kuva jossa kulta sai pidellä pientä alligaattoria, tämä maksoi 3$, mutta kerranko sitä pääsee samaan kuvaan gaattorin kanssa!
Illalla oli rannalla taas aurinkoista, ei tämä sää petä kyllä. Käytiin hakemassa pienellä innolla miniviinapullo, viinipullo ja mehua, lisäksi oli root beeriä ja toista mehua jo olemassa. Ruoan jälkeen lähdettiin altaalle istumaan aurinkotuoleihin ja tehtiin drinkkejä :) Aulasta sai jääpaloja hakea aina lisää ja kymppiin asti saatiin olla rauhassa kunnes pari tyttöä tuli uimaan. Siitä innostuttiin rikkomaan itsekin allassääntöä ja haettiin uimakamppeet. Puolisen tuntia oltiin yöuinnilla ja sitten huoneeseen juomaan vielä viinilasit yöruoan kanssa. Pikkuhuppeli tuli neljästä annoksesta jo, sitten sammahdettiinkin aika äkkiä sängylle.
Pe 15.7.2011 Miami, päivä 51.
Taas nukuttiin pitkään ja päätettiin viettää päivä rannalla .South Beach on kallis paikka syödä ulkona tai harrastaa mitään, joten ranta on ilmainen ja itse keitetty puuro herkullista. Ilman kelloa auringonotto meni vauhdilla hyvän kirjan parissa ja kun lounaalle mentiin niin kello olikin jo puoli kaksi! Otettiin ruoat, jotka maksoi listan mukaan juoman kanssa 16,5$ ja laskun jälkeen maksettavaa oli 21,5dollaria. Taas reilua. Onneksi ruoka oli todella herkullista lounaskiinalaista ja maha täyttyi hyvin. Sitten takas rannalle käristymään. Täällä on koko ajan 30+ astetta ja UV-indeksi 11+ eli isoin mahdollinen. Silti 15spf kerroin ja 6h rannalla ei aiheuttanut pientäkään punertamista. Rusketusrajat alkaa kyllä olla hyvät, eka paikka jossa oikeasti ei ole muuta tekemistä kun olla rannalla :)
Puoli kuuden aikaan vasta mentiin hotellille ja ihmeteltiin kovasti mihin aika katosi. Kerkesin lukea koko kirjan ja taas eväiden kokkaamisen jälkeen mentiin kiertelemään ostoskatua. Kolmen päivän herkunostokiellon jälkeen maistui coldstonen jäätelö, joka suolaisesta hinnastaan huolimatta oli hintansa arvoinen herkku; juustokakkujäätelöä ja suklaalastuja. Syötiin puoleksi ja haettiin sitten jelly bellyjä meksikoa varten, kun eihän sitä tiedä saako niitä sieltä :P Iltaruoan jälkeen piti vielä pakkailla ja katsella bussireitit ym. huomista varten, kun aamukympin jälkeen lähtee lento kohti Cancunia!
lauantai 16. heinäkuuta 2011
San Francisco
Ke 6.7.2011 San Francisco, päivä 41.
Kolmen tunnin yöunien jälkeen saavuimme Kalifornian nättiin suurkaupunkiin San Franciscoon. Aikaisesta perilletulosta johtuen oli aika viileä keli ja piti hakea hihat päälle rinkasta ennen kuin lähti kaupunkiin. Menimme BART:illa keskustaan, josta ajattelimme kävellä 1,5km matkan hotellille. Aamiaisella piti kuitenkin käydä, kun koneessa ei tarjottu ruokaa eikä kentällä raskinut syödä (hirmu kallista) ja oltiin oltu hereillä jo 5h pelkällä proteiinipatukalla. Kiinalaisesta buffetista sai ison kasan riisiä, kasviksia ja lihoja viidellä eurolla. Hyvä diili. Sitten hotellin etsintään. Kävelimme perille, muttei löydetty. Kartan mukaan oltiin oikeassa kohtaa. Edestakaisin kävelyä ja kartan tutkimista ja kyllä, oltiin oikeassa paikassa. Katsoin osoitetta ja huomasin että kartta heitti väärään päähän katua. Ei se mitään, kilsa takaisin päin ja perillä vihdoin. Jätettiin laukut ja mentiin kaupunkia katselemaan. Kiitos googlemap aamulenkistä. Sai hyvällä omatunnolla syödä 100g jelly bellyjä kun talsi rinkan kans melkein tunnin.
Kaupungissa suunnattiin vähän väärän kaupunginosan kautta keskustaan. Narkkareita, kodittomia ja muuten vain sysimustia ihmisiä kaduilla notkumassa. Yksi huumekauppa bongattu, yksi kadulta pillillä jotain ryystävä bongattu, kodittomia ja tappelua haastavia bongattu. Ens kerralla kierretään tää alue. Päästiin 20min sisään kuitenkin keskustaan ja yritettiin vaihtaa rahaa, mutta mikään pankki ei vaihtanut. Käytiin siis taas automaatilla. Keskustassa ei ollut paljoa näkemistä, joten jatkoimme matkaa Chinatowniin, jossa tutut värit ja elämänmeno toivat hyvät muistot Pekingistä ja Kuala Lumpurista. Taas kiinalaiselle lounaalle ja jälkkäriksi kookos-suklaaleivokset 11kk yhdessäolon kunniaksi. Käveltiin ympäriinsä, päivän aikana yli 10km.
Olo oli hirmu väsynyt ja vähän herkkä fiilis vähien unien, aikaerorasituksen ja matkustamisen vuoksi, mutta hengissä selvittiin silti. Käytiin vielä illalla syömässä vanhanaikaisessa baariraflassa ja otettiin 2€:n talon viinilasilliset lisäksi. Hyvää ja edullista kaikki, ei täällä ole ravintolaruoka kallista kun katsoo minne menee. Mun kalkkunanjalka, lihaperunasose, pavut ja sämpylä maksoi 6,5 dollaria, eli 5€ veroineen. Halvinta herkkua ja lihaa oli ainakin 250g. Slurps. Kaupunki on muuten hirveän tuulinen ja viileä, illalla meinas jäätyä kun ei tajunnut ottaa pitkähihaista mukaan hotellilta kun keli oli lämmennyt hyvin aamusta. Mutta nättiä täällä on kyllä; hienoja vanhanaikaisia taloja ja paljon koristeellisia katuja ja mäkinen maasto. Sievä kaupunki kaikinpuolin. Kiva viettää täälläkin 5 päivää!
To, 8.6.2011 San Francisco, päivä 43.
Kymmenen jälkeen päästiin ylös sängystä ja keitettiin kahvinkeittimellä vettä pikapuuroa varten. Minibaaria ei ollutkaan, joten raejuustot hengailee vesialtaassa yön :D Kahvit talo tarjoaa, joten kupillinen sitä herätti sen verran että onnistuin jopa keittämään sitä vettä. Myös uudet herkkujuomat diet Dr.Pepper ja RootBeer saa mielen piristymään. Mitenköhän niitä ja jelly bellyjä sais kuljetettua Suomeen kunnon läjän..?
Meinattiin mennä rannalle kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja Golden Gaten lähellä oli pieni ranta. Kylläkin tämä päivä oli vähän viileämpi kuin eilen, eikä topilla ja shortseilla pärjännyt yhtään. Neule päälle ja silti paleli! Käytiin kuitenkin kävellen ja osittain bussilla katsastamassa tuo kuuluisin nähtävyys ja nähtiin yksi kaunis kosintakin sillalla. Kuvia tuli otettua paljon, sumuinen keli oli aika jännä ja näkymät olivat hienot. Kylmän tuulen takia käveltiin vain pikkumutka ja lähdettiin takaisin. Käveltiin Union streetillä myös jonkin aikaa ja tämä katu kannattaa käydä katsomassa. Ostettavaa ei ollut köyhille, mutta toinen toistaan söpömpiä rakennuksia oli vieri vieressää. Toisella bussilla löydettiin tiemme myös JapanTowniin ja pikaisen kierroksen jälkeen päätettiin mennä ostamaan kullalle huppari keskustasta.
Hupparia ei löytynyt, mutta one dollar shop kylläkin. Ostin erilaisia hygieniatuotteita, jotain evästä ja puurokupit, kaikki tuotteet 1$ ja ruoat 1,25$. Halpaa ja hyödyllistä löytyi paljon, mm. iso pakka hyviä sheivejä alle eurolla. Sitten viinikaupasta ostamaan reilun kahden euron punkkupullo, voi tätä herkullista elämää, dieetti alkaa sitten elokuussa.
Vielä aamupalan ostot ja vähän kiertelyä ja oli aika suunnistaa hotellille kahville ja viinille. Tarkoitus on mennä illalla samaan raflaan kuin eilen. Kolme kertaa ravintolassa päivää kohti on aika minimi tälle lomalle ollut. Lisäksi välipalajuomat, jokapäiväiset jellybellyt ja muut välipalat, joten aika hyvin 25-35€ päivää kohti riittää. Suomessa saisi vain yhden kunnon ravintolaruoan viinin kanssa. Pitää siis nauttia kokkaamattomuudesta niin kauan kuin sitä kestää :D
Pe 9.7.2011 San Francisco, päivä 44.
Pitkien unien jälkeen keitettiin taas puuro kahvinkeittimen avulla, lisänä oli tällä kertaa tuoreita mansikoita :P Sen jälkeen pakattiin treenikamat ja lämpimät vaatteet päällä lähdettiin kävelemään keskustaan ostoksille. 15min jälkeen tuli kuitenkin kuuma, tällä kertaa keli oli todella lämmin ja tietenkään ei ollut toppia, vaan t-paita ja farkut. Eipä tuo mitään, parempi kuin kylmissään olo. Kullalle löydettiin 28€ huppari iltaa varten ja sitten lounaalle Deliin, josta eväät sai 6,5$ pauna. Kallis sinänsä, mutta kun otti erilaisia lihoja, vähän rehuja ja minimäärän nuudelia niin ison ja täyttävän annoksen sai n. 6€:lla.
Lounaan jälkeen mentiin treenille. Salina toimi Crunch, joka oli monipuolinen ja iso, tykkäsin paljon. Hintaa olisi 25$ kerta, mutta otettiin päivän tutustuminen, kun ollaan kuitenkin tänne SF:oon jäämässä moneksi viikoksi, köh köh. Sitten livistettiin pihalle ihan hyvän treenin jälkeen. Kiire meinas tulla taas, kun kello oli jo puoi viisi ja kuudelta lähtis laiva Alcatraziin. Menimme kävellen 2km matkan ja käytiin välissä päiväruoalla pikaisesti. Sitten satamaa katseleen hetkeksi ja laivalle!
Laiva The Rockiin lähti kymmenen yli kuudelta, ilta oli jo kylmentynyt ja tuuli oli vielä kylmempi, joten neule vain päälle. Laiva kiersi saaren ympäri samalla kun meille kerrottiin tietoa rakennuksista ja saaren historiasta. Rantautumisen jälkeen kuljimme ohjatusti rakennuksen sisälle, jossa meille annettiin kuulokkeet ja jännittävä 45min audio tour alkoi. Oli hauska kiertää aluetta, kun saarella olleet henkilöt kertoivat mitä missäkin tapahtui ja ketä siellä oli ollut vankeina. Todella jännää, harmitti vain kuin olin niin väsynyt koko ajan. Keli oli myös hirveän kylmä ja laitoin kullan neuleen vielä oman t-paita- neuleyhdistelmän päälle. 20 vaille yhdeksän lähdettiin saarelta pois ja bussilla suunnistettiin syömään illallista. Sama tuttu paikka taas - Tommys Joynt. 6,5$ annos perunamuusia, kalkkunakastiketta ja sämpylä. Vettä ja suolakurkkuja saa ilmaisena niin paljon kuin haluaa. Lisukkeita on myös jos jää nälkä, 2,5$ kaikki, mm. kuppi savupapukastiketta. Tänne tullaan varmasti taas huomenna :)
La 10.7.2011 San Francisco, päivä 45.
Keli oli tänään kylmempi kuin elämä. Tarkoitus oli mennä aamupalapiknikille Golden Gate Parkiin, joten pakkasimme latte-pähkinäpuuron, mansikoita ja juotavaa mukaan ja ajattelimme hakea hedelmiä ja leivät vielä puiston läheltä ostoskadulta. Löysimmekin edullisia mangoja, melonia, aprikoosia ja omenaa, mutta ennen leipien hakua muutimme mieltämme. Keli oli niin jäätävä, että mentiin ravintolaan syömään aamupalat ja istumaan lämpimään hetkeksi.
Päivästä ei kyllä voinut paljoa nauttia, sillä neuleet/huppari päällä paleli silti ihan hirveästi. Puisto oli kaunis, mutta joka paikkaan oli 7$ pääsymaksu, joten jätettiin menemättä. Ei niistä puistoista niin paljoa nauti kylmissään että olis valmis maksamaan 14$ jokaisesta yhteensä. Puuro syötiin jälkkäriksi puiston penkillä ja tunnin kävelyn jälkeen lähdettiin kahville lämpimään. Sitten bussilla takaisin hotellille. Neljästä kuuteen lämmittelimme ja lepäsimme hotellilla ja kun keli vähän selkeni (sumu hälveni ja aurinko tuli esille), menimme vielä lämpimimmissä varusteissa katsomaan Alamo Squaren painted ladiesejä. Reilun tunnin kävely taas ja upeiden talojen ihastelua, jonka jälkeen päätimme viettää kunnon rentoutusillan. Löysimme kaupasta jelly bellyjä (eka kerta täällä!) ja lisäksi ostimme jerkyä ja kuoharipullon.
Illan istuimme kylpyammeessa, söimme hedelmiä, jerkyä ja mansikoita, joimme skumppaa ja pelasimme jelly belly - arvaa mikä karkki - leikkiä. Sen jälkeen netissä uusista matkoista haaveilua ja edullisten lentojen etsimistä, voi että mikä hinku pois suomesta...
Su, 11.7.2011 San Francisco, päivä 46.
Tänään oli tarkoitus testata yhtä kaupungin perinteisimmistä nähtävyyksistä - cable car -kyytiä. 14$ lippu oli aika suolainen, mutta ostimme ne silti, saapahan koko päivän kulkea millä kyydillä haluaa. Ensin lasku California streetiä pitkin rantaan, jossa ferry buildingin sisällä ilmaiselle välipalalle maistiaisten merkissä. Sitten kyyti Chinatowniin, hauskojen kauppojen kiertelyä ja lounastauko. Halutti kovasti myös käydä pier 39 - alueella, jossa on kauppoja, myyntikojuja, paljon ihmisiä ja vähän merileijonia. Otimme taas cable carin ja suuntasimme sinne. Tuo vanha tunnelmallinen california streetiä ajava rata on kyllä hidas, mutta maisemia on kiva katsella ja vaunu itsessään on viehättävämpi kuin muut. Pier 39:iin mentiin vähän perinteisemmällä vaunulla, mutta kuski olikin sitten persoonallisempi ja huuteli koko ajan kaiuttimeen matkustajille hauskoja juttujaan :)
Rannalla oli monta houkutusta ja kirousta. Ekana jelly belly kauppa, dämn! Halvimpia irtojellyjä tähän mennessä, myös muita kuin beanseja; lakuja, marmeladeja ym. ym. Pari pussukkaa lähti mukaan, olkoon tässä yksi ruoka :P Harmi vain että kohta löytyi toinen karkkikauppa, jossa oli erilisia hienoja kermatoffeita alle 8€ kilohinnalla. Sieltäkin lähti pussi mukaan... No, enää pari viikkoa lomaa jäljellä niin olkoon ja menköön! Seiskalta huomasimme että aamun jälkeen ollaan syöty vain vähän välipalaa, muutamia karkkeja ja kevyt kasvis-lihalounas. Eikun ratikkaan ja nokka kohti vanhaa tuttua Tommys Jointia! Lupasin kullalle että sinne mennään tänään, kun on vika ilta täällä. Kasilta saimme vihdoin eväät; 2 isoa lamb shankia, peruna-porkkanaa ja kastike - ihan tajuttoman hyvää!! Lammas oli niin mureaa ja herkullista, että pari isoa könttiä meni ihan ajatuksen voimalla. Sitten tyytyväisenä hotellille, leffaa katsomaan ja ajoissa lepäämään, sillä huomenna on yölento Miamiin. Sitten ei pitäis enää palella tälle reissulle.
Ma 12.7.2011 San Francisco, päivä 47.
Eilen ei leffaa katseltu, mutta tänään kylläkin. Mentiin nimittäin katsomaan Transformers III 3D -versiona läheiseen leffateatteriin. Liput oli about 10€, mukaan pieni jellybellypussi puokkiin ja pullot rootbearia ja dr.pepperiä. Nyt on jenkkiläistytty, enää jättipoppari, limut sokeriversioina ja parin hampurilais-pizzakomboa matkaan ja avot! Leffa oli hyvä, trailereita paljon (hienoja uusia leffoja bongattu) ja ei tullut edes kiire. Leffan jälkeen haettiin kamat hotellilta ja mentiin tuttuun kinkkilään syömään herkkupäiväruoka.
Ruoan jälkeen menimme kahville burger kingiin, jonka ikkunasta bongattiin lukuisia poliiseja. Sitten tuli eristysteipit meidän bart-aseman sisäänkäyntiin ja uutisryhmiä kameroiden kanssa. Jonkinlainen mielenosoitus ilmeisesti, joten kävelimme rinkkojen kanssa seuraavalle pysäkille. Sinne pääsi onneksi ja kerkesimme kentälle paremmin kuin ajoissa (kello oli seiskan pintaan). Nälkä tuli taas nopeaa, kun päivä oli mennyt parilla ruoalla, joten karkkikauppaan kävi tie. Ei sieltä pitänyt mitään ostaa, mutta myyjä tuli sanomaan että jos halutaan maistaa jotain niin saadaan niin tehdä. Siitä alkoi napostelu. En kehdannut ilman ostamista maistella (toisin kuin rakkaani, joka söi jopa vahapulloa vahingossa), joten keräsin samalla pienen pussin jellybellyjä ja jotain tarjouskarkkia. Nämä oli huomiselle, tälle päivälle testattiin vielä vähän erikoisempi bellyrasia. Tämä sisälsi herkkumakujen lisäksi samannäköisiä outoja l. hirveitä karkkeja, kuten räkä, röyhtäisy, koiranruoka ym. Ja ihan oikeasti, maut oikeita ja niin pahoja että esim. röyhtäisyn ja homehtuneen juuston syötin aina kullalle, joka urhoollisesti söi kaiken mitä sille annoin. Itsepä kärsin tästä sitten ja sain haistella koiranmakkaran hajuista henkeä seuraavan tunnin :P
Koneessa (AA) ei tarjottu mitään ruokaa tai juomaa, joten pieni proteiinipatukka suuhun ja yöpuulle. Harmi että jalat kramppaili ihan käsittämättömän paljon ja en nukkunut yli tuntia putkeen. Yhteensä ehkä taas sen 3h. Onneksi Miamissa pääsee nukkumaan rannalle!
Tuomas
Kaliforniassa kun ollaan niin en varautunut siihen että vaatetta pitää olla ja reilusti! Tuulinen kaupunki eikä parinkympin lämpötila lämmitä yhtään. Ekaa kertaa farkut ja pitkähiainen päälle. Kaupunki muuten on mukava ja siellä on paljon nähtävää. Näkymä golden gate bridgestä oli hieno ja tuli mieleen heti kaikki leffat missä olen sen nähnyt. Harmi vain että näkymää ei kauaa ihailtu koska oli älyttömän kylmä.
Paljon kierreltiin eri kaupunginosia, tietysti chinatown heti eka päivänä,pääasiassa ruuan takia. Siihen ei vain näytä kyllästyvän. Hauska paikka muutenkin, kannattaa käydä aina chinatownissa, missä kaupungissa niitä ikinä onkin, ihan eri maailma.
Enitein mieleen nähtävyyksistä jäi tietysti The Rock, eli Alcatrazin vankila. MIeletön fiilis tutkia vankilaa opastetun audiotourin avulla. Audiotour oli n.50 min.pitkä, vankien ja vanginvartioiden oikeasti spiikkaama nauhoite joka opasti eri puolille vankilaa. Vankilassa oli lupa myös yöpyä d-osastolla, eli suljetulla, mutta ei me jääty kuitenkaan. =)
Kiinalaisen ruuan lisäksi annan erityismainimman Tommy´s Joint ravintolalle, perinteinen jenkki paikka josta sai huippu ruokaa! Leipiä eri lihalla(Voittaa subit heleposti huononaki päivänä), lammasta muusilla, kalkkunankoipea yms..Neljänä iltana viidestä käytiin tuolla.
Kolmen tunnin yöunien jälkeen saavuimme Kalifornian nättiin suurkaupunkiin San Franciscoon. Aikaisesta perilletulosta johtuen oli aika viileä keli ja piti hakea hihat päälle rinkasta ennen kuin lähti kaupunkiin. Menimme BART:illa keskustaan, josta ajattelimme kävellä 1,5km matkan hotellille. Aamiaisella piti kuitenkin käydä, kun koneessa ei tarjottu ruokaa eikä kentällä raskinut syödä (hirmu kallista) ja oltiin oltu hereillä jo 5h pelkällä proteiinipatukalla. Kiinalaisesta buffetista sai ison kasan riisiä, kasviksia ja lihoja viidellä eurolla. Hyvä diili. Sitten hotellin etsintään. Kävelimme perille, muttei löydetty. Kartan mukaan oltiin oikeassa kohtaa. Edestakaisin kävelyä ja kartan tutkimista ja kyllä, oltiin oikeassa paikassa. Katsoin osoitetta ja huomasin että kartta heitti väärään päähän katua. Ei se mitään, kilsa takaisin päin ja perillä vihdoin. Jätettiin laukut ja mentiin kaupunkia katselemaan. Kiitos googlemap aamulenkistä. Sai hyvällä omatunnolla syödä 100g jelly bellyjä kun talsi rinkan kans melkein tunnin.
Kaupungissa suunnattiin vähän väärän kaupunginosan kautta keskustaan. Narkkareita, kodittomia ja muuten vain sysimustia ihmisiä kaduilla notkumassa. Yksi huumekauppa bongattu, yksi kadulta pillillä jotain ryystävä bongattu, kodittomia ja tappelua haastavia bongattu. Ens kerralla kierretään tää alue. Päästiin 20min sisään kuitenkin keskustaan ja yritettiin vaihtaa rahaa, mutta mikään pankki ei vaihtanut. Käytiin siis taas automaatilla. Keskustassa ei ollut paljoa näkemistä, joten jatkoimme matkaa Chinatowniin, jossa tutut värit ja elämänmeno toivat hyvät muistot Pekingistä ja Kuala Lumpurista. Taas kiinalaiselle lounaalle ja jälkkäriksi kookos-suklaaleivokset 11kk yhdessäolon kunniaksi. Käveltiin ympäriinsä, päivän aikana yli 10km.
Olo oli hirmu väsynyt ja vähän herkkä fiilis vähien unien, aikaerorasituksen ja matkustamisen vuoksi, mutta hengissä selvittiin silti. Käytiin vielä illalla syömässä vanhanaikaisessa baariraflassa ja otettiin 2€:n talon viinilasilliset lisäksi. Hyvää ja edullista kaikki, ei täällä ole ravintolaruoka kallista kun katsoo minne menee. Mun kalkkunanjalka, lihaperunasose, pavut ja sämpylä maksoi 6,5 dollaria, eli 5€ veroineen. Halvinta herkkua ja lihaa oli ainakin 250g. Slurps. Kaupunki on muuten hirveän tuulinen ja viileä, illalla meinas jäätyä kun ei tajunnut ottaa pitkähihaista mukaan hotellilta kun keli oli lämmennyt hyvin aamusta. Mutta nättiä täällä on kyllä; hienoja vanhanaikaisia taloja ja paljon koristeellisia katuja ja mäkinen maasto. Sievä kaupunki kaikinpuolin. Kiva viettää täälläkin 5 päivää!
To, 8.6.2011 San Francisco, päivä 43.
Kymmenen jälkeen päästiin ylös sängystä ja keitettiin kahvinkeittimellä vettä pikapuuroa varten. Minibaaria ei ollutkaan, joten raejuustot hengailee vesialtaassa yön :D Kahvit talo tarjoaa, joten kupillinen sitä herätti sen verran että onnistuin jopa keittämään sitä vettä. Myös uudet herkkujuomat diet Dr.Pepper ja RootBeer saa mielen piristymään. Mitenköhän niitä ja jelly bellyjä sais kuljetettua Suomeen kunnon läjän..?
Meinattiin mennä rannalle kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja Golden Gaten lähellä oli pieni ranta. Kylläkin tämä päivä oli vähän viileämpi kuin eilen, eikä topilla ja shortseilla pärjännyt yhtään. Neule päälle ja silti paleli! Käytiin kuitenkin kävellen ja osittain bussilla katsastamassa tuo kuuluisin nähtävyys ja nähtiin yksi kaunis kosintakin sillalla. Kuvia tuli otettua paljon, sumuinen keli oli aika jännä ja näkymät olivat hienot. Kylmän tuulen takia käveltiin vain pikkumutka ja lähdettiin takaisin. Käveltiin Union streetillä myös jonkin aikaa ja tämä katu kannattaa käydä katsomassa. Ostettavaa ei ollut köyhille, mutta toinen toistaan söpömpiä rakennuksia oli vieri vieressää. Toisella bussilla löydettiin tiemme myös JapanTowniin ja pikaisen kierroksen jälkeen päätettiin mennä ostamaan kullalle huppari keskustasta.
Hupparia ei löytynyt, mutta one dollar shop kylläkin. Ostin erilaisia hygieniatuotteita, jotain evästä ja puurokupit, kaikki tuotteet 1$ ja ruoat 1,25$. Halpaa ja hyödyllistä löytyi paljon, mm. iso pakka hyviä sheivejä alle eurolla. Sitten viinikaupasta ostamaan reilun kahden euron punkkupullo, voi tätä herkullista elämää, dieetti alkaa sitten elokuussa.
Vielä aamupalan ostot ja vähän kiertelyä ja oli aika suunnistaa hotellille kahville ja viinille. Tarkoitus on mennä illalla samaan raflaan kuin eilen. Kolme kertaa ravintolassa päivää kohti on aika minimi tälle lomalle ollut. Lisäksi välipalajuomat, jokapäiväiset jellybellyt ja muut välipalat, joten aika hyvin 25-35€ päivää kohti riittää. Suomessa saisi vain yhden kunnon ravintolaruoan viinin kanssa. Pitää siis nauttia kokkaamattomuudesta niin kauan kuin sitä kestää :D
Pe 9.7.2011 San Francisco, päivä 44.
Pitkien unien jälkeen keitettiin taas puuro kahvinkeittimen avulla, lisänä oli tällä kertaa tuoreita mansikoita :P Sen jälkeen pakattiin treenikamat ja lämpimät vaatteet päällä lähdettiin kävelemään keskustaan ostoksille. 15min jälkeen tuli kuitenkin kuuma, tällä kertaa keli oli todella lämmin ja tietenkään ei ollut toppia, vaan t-paita ja farkut. Eipä tuo mitään, parempi kuin kylmissään olo. Kullalle löydettiin 28€ huppari iltaa varten ja sitten lounaalle Deliin, josta eväät sai 6,5$ pauna. Kallis sinänsä, mutta kun otti erilaisia lihoja, vähän rehuja ja minimäärän nuudelia niin ison ja täyttävän annoksen sai n. 6€:lla.
Lounaan jälkeen mentiin treenille. Salina toimi Crunch, joka oli monipuolinen ja iso, tykkäsin paljon. Hintaa olisi 25$ kerta, mutta otettiin päivän tutustuminen, kun ollaan kuitenkin tänne SF:oon jäämässä moneksi viikoksi, köh köh. Sitten livistettiin pihalle ihan hyvän treenin jälkeen. Kiire meinas tulla taas, kun kello oli jo puoi viisi ja kuudelta lähtis laiva Alcatraziin. Menimme kävellen 2km matkan ja käytiin välissä päiväruoalla pikaisesti. Sitten satamaa katseleen hetkeksi ja laivalle!
Laiva The Rockiin lähti kymmenen yli kuudelta, ilta oli jo kylmentynyt ja tuuli oli vielä kylmempi, joten neule vain päälle. Laiva kiersi saaren ympäri samalla kun meille kerrottiin tietoa rakennuksista ja saaren historiasta. Rantautumisen jälkeen kuljimme ohjatusti rakennuksen sisälle, jossa meille annettiin kuulokkeet ja jännittävä 45min audio tour alkoi. Oli hauska kiertää aluetta, kun saarella olleet henkilöt kertoivat mitä missäkin tapahtui ja ketä siellä oli ollut vankeina. Todella jännää, harmitti vain kuin olin niin väsynyt koko ajan. Keli oli myös hirveän kylmä ja laitoin kullan neuleen vielä oman t-paita- neuleyhdistelmän päälle. 20 vaille yhdeksän lähdettiin saarelta pois ja bussilla suunnistettiin syömään illallista. Sama tuttu paikka taas - Tommys Joynt. 6,5$ annos perunamuusia, kalkkunakastiketta ja sämpylä. Vettä ja suolakurkkuja saa ilmaisena niin paljon kuin haluaa. Lisukkeita on myös jos jää nälkä, 2,5$ kaikki, mm. kuppi savupapukastiketta. Tänne tullaan varmasti taas huomenna :)
La 10.7.2011 San Francisco, päivä 45.
Keli oli tänään kylmempi kuin elämä. Tarkoitus oli mennä aamupalapiknikille Golden Gate Parkiin, joten pakkasimme latte-pähkinäpuuron, mansikoita ja juotavaa mukaan ja ajattelimme hakea hedelmiä ja leivät vielä puiston läheltä ostoskadulta. Löysimmekin edullisia mangoja, melonia, aprikoosia ja omenaa, mutta ennen leipien hakua muutimme mieltämme. Keli oli niin jäätävä, että mentiin ravintolaan syömään aamupalat ja istumaan lämpimään hetkeksi.
Päivästä ei kyllä voinut paljoa nauttia, sillä neuleet/huppari päällä paleli silti ihan hirveästi. Puisto oli kaunis, mutta joka paikkaan oli 7$ pääsymaksu, joten jätettiin menemättä. Ei niistä puistoista niin paljoa nauti kylmissään että olis valmis maksamaan 14$ jokaisesta yhteensä. Puuro syötiin jälkkäriksi puiston penkillä ja tunnin kävelyn jälkeen lähdettiin kahville lämpimään. Sitten bussilla takaisin hotellille. Neljästä kuuteen lämmittelimme ja lepäsimme hotellilla ja kun keli vähän selkeni (sumu hälveni ja aurinko tuli esille), menimme vielä lämpimimmissä varusteissa katsomaan Alamo Squaren painted ladiesejä. Reilun tunnin kävely taas ja upeiden talojen ihastelua, jonka jälkeen päätimme viettää kunnon rentoutusillan. Löysimme kaupasta jelly bellyjä (eka kerta täällä!) ja lisäksi ostimme jerkyä ja kuoharipullon.
Illan istuimme kylpyammeessa, söimme hedelmiä, jerkyä ja mansikoita, joimme skumppaa ja pelasimme jelly belly - arvaa mikä karkki - leikkiä. Sen jälkeen netissä uusista matkoista haaveilua ja edullisten lentojen etsimistä, voi että mikä hinku pois suomesta...
Su, 11.7.2011 San Francisco, päivä 46.
Tänään oli tarkoitus testata yhtä kaupungin perinteisimmistä nähtävyyksistä - cable car -kyytiä. 14$ lippu oli aika suolainen, mutta ostimme ne silti, saapahan koko päivän kulkea millä kyydillä haluaa. Ensin lasku California streetiä pitkin rantaan, jossa ferry buildingin sisällä ilmaiselle välipalalle maistiaisten merkissä. Sitten kyyti Chinatowniin, hauskojen kauppojen kiertelyä ja lounastauko. Halutti kovasti myös käydä pier 39 - alueella, jossa on kauppoja, myyntikojuja, paljon ihmisiä ja vähän merileijonia. Otimme taas cable carin ja suuntasimme sinne. Tuo vanha tunnelmallinen california streetiä ajava rata on kyllä hidas, mutta maisemia on kiva katsella ja vaunu itsessään on viehättävämpi kuin muut. Pier 39:iin mentiin vähän perinteisemmällä vaunulla, mutta kuski olikin sitten persoonallisempi ja huuteli koko ajan kaiuttimeen matkustajille hauskoja juttujaan :)
Rannalla oli monta houkutusta ja kirousta. Ekana jelly belly kauppa, dämn! Halvimpia irtojellyjä tähän mennessä, myös muita kuin beanseja; lakuja, marmeladeja ym. ym. Pari pussukkaa lähti mukaan, olkoon tässä yksi ruoka :P Harmi vain että kohta löytyi toinen karkkikauppa, jossa oli erilisia hienoja kermatoffeita alle 8€ kilohinnalla. Sieltäkin lähti pussi mukaan... No, enää pari viikkoa lomaa jäljellä niin olkoon ja menköön! Seiskalta huomasimme että aamun jälkeen ollaan syöty vain vähän välipalaa, muutamia karkkeja ja kevyt kasvis-lihalounas. Eikun ratikkaan ja nokka kohti vanhaa tuttua Tommys Jointia! Lupasin kullalle että sinne mennään tänään, kun on vika ilta täällä. Kasilta saimme vihdoin eväät; 2 isoa lamb shankia, peruna-porkkanaa ja kastike - ihan tajuttoman hyvää!! Lammas oli niin mureaa ja herkullista, että pari isoa könttiä meni ihan ajatuksen voimalla. Sitten tyytyväisenä hotellille, leffaa katsomaan ja ajoissa lepäämään, sillä huomenna on yölento Miamiin. Sitten ei pitäis enää palella tälle reissulle.
Ma 12.7.2011 San Francisco, päivä 47.
Eilen ei leffaa katseltu, mutta tänään kylläkin. Mentiin nimittäin katsomaan Transformers III 3D -versiona läheiseen leffateatteriin. Liput oli about 10€, mukaan pieni jellybellypussi puokkiin ja pullot rootbearia ja dr.pepperiä. Nyt on jenkkiläistytty, enää jättipoppari, limut sokeriversioina ja parin hampurilais-pizzakomboa matkaan ja avot! Leffa oli hyvä, trailereita paljon (hienoja uusia leffoja bongattu) ja ei tullut edes kiire. Leffan jälkeen haettiin kamat hotellilta ja mentiin tuttuun kinkkilään syömään herkkupäiväruoka.
Ruoan jälkeen menimme kahville burger kingiin, jonka ikkunasta bongattiin lukuisia poliiseja. Sitten tuli eristysteipit meidän bart-aseman sisäänkäyntiin ja uutisryhmiä kameroiden kanssa. Jonkinlainen mielenosoitus ilmeisesti, joten kävelimme rinkkojen kanssa seuraavalle pysäkille. Sinne pääsi onneksi ja kerkesimme kentälle paremmin kuin ajoissa (kello oli seiskan pintaan). Nälkä tuli taas nopeaa, kun päivä oli mennyt parilla ruoalla, joten karkkikauppaan kävi tie. Ei sieltä pitänyt mitään ostaa, mutta myyjä tuli sanomaan että jos halutaan maistaa jotain niin saadaan niin tehdä. Siitä alkoi napostelu. En kehdannut ilman ostamista maistella (toisin kuin rakkaani, joka söi jopa vahapulloa vahingossa), joten keräsin samalla pienen pussin jellybellyjä ja jotain tarjouskarkkia. Nämä oli huomiselle, tälle päivälle testattiin vielä vähän erikoisempi bellyrasia. Tämä sisälsi herkkumakujen lisäksi samannäköisiä outoja l. hirveitä karkkeja, kuten räkä, röyhtäisy, koiranruoka ym. Ja ihan oikeasti, maut oikeita ja niin pahoja että esim. röyhtäisyn ja homehtuneen juuston syötin aina kullalle, joka urhoollisesti söi kaiken mitä sille annoin. Itsepä kärsin tästä sitten ja sain haistella koiranmakkaran hajuista henkeä seuraavan tunnin :P
Koneessa (AA) ei tarjottu mitään ruokaa tai juomaa, joten pieni proteiinipatukka suuhun ja yöpuulle. Harmi että jalat kramppaili ihan käsittämättömän paljon ja en nukkunut yli tuntia putkeen. Yhteensä ehkä taas sen 3h. Onneksi Miamissa pääsee nukkumaan rannalle!
Tuomas
Kaliforniassa kun ollaan niin en varautunut siihen että vaatetta pitää olla ja reilusti! Tuulinen kaupunki eikä parinkympin lämpötila lämmitä yhtään. Ekaa kertaa farkut ja pitkähiainen päälle. Kaupunki muuten on mukava ja siellä on paljon nähtävää. Näkymä golden gate bridgestä oli hieno ja tuli mieleen heti kaikki leffat missä olen sen nähnyt. Harmi vain että näkymää ei kauaa ihailtu koska oli älyttömän kylmä.
Paljon kierreltiin eri kaupunginosia, tietysti chinatown heti eka päivänä,pääasiassa ruuan takia. Siihen ei vain näytä kyllästyvän. Hauska paikka muutenkin, kannattaa käydä aina chinatownissa, missä kaupungissa niitä ikinä onkin, ihan eri maailma.
Enitein mieleen nähtävyyksistä jäi tietysti The Rock, eli Alcatrazin vankila. MIeletön fiilis tutkia vankilaa opastetun audiotourin avulla. Audiotour oli n.50 min.pitkä, vankien ja vanginvartioiden oikeasti spiikkaama nauhoite joka opasti eri puolille vankilaa. Vankilassa oli lupa myös yöpyä d-osastolla, eli suljetulla, mutta ei me jääty kuitenkaan. =)
Kiinalaisen ruuan lisäksi annan erityismainimman Tommy´s Joint ravintolalle, perinteinen jenkki paikka josta sai huippu ruokaa! Leipiä eri lihalla(Voittaa subit heleposti huononaki päivänä), lammasta muusilla, kalkkunankoipea yms..Neljänä iltana viidestä käytiin tuolla.
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Havaiji
Ti 28.6.2011 Havaiji, päivä 33.
Honoluluun laskeutuessamme kiirehdimme jatkolentopaikalle ja yllätyimme suuresti kun tiskiltä huomautettiin että lento on huomenna. Mitä ihmettä?!? Pienen pähkäilyn jälkeen tajusin että mehän lennettiin vuorokausirajan yli ja elämme samaa päivää kuin eilen. Olo oli harvinaisen sekava ja omituinen. Otimme kuitenkin shuttle bussin Waikikille ja kiitin mielessäni yhdestä lisälomapäivästä. Waikikiin mennessä kysyimme bussioppaalta yöpaikkaa ja meidät nakattiin pienen hotellin aulaan. Reppureissaajille tarkoitettu dormi oli tyhjä ja saimme kahdestaan neljän hengen siistin huoneen 55€ hintaan. Ei paha hinta lisälomasta. Päivä vietettiin sitten Waikikilla! Maistelimme muuten miljoonassa kaupassa paikallisia herkkukeksiä, olivat ihan käsittämättömän hyviä ja meni varmaan kolme kokonaista niiden maistiaispalojen muodossa. Suosittelen! Ja me tietenkin ostettiin muutama matkalle mukaan kun oli niin hyvää.
Ensin mentiin kiinalaiselle lounaalle, hintaa isolle lautaselle ja teelle tuli viiden euron verran. Eihän tämä niin kallista ole. Amerikassa kaikki on isompaa, jopa juomat. Kaupan valmisruoan mukaan sai 75 sentillä ison hanalimsan ja se limsa oli todellakin iso. Ainakin 7,5dl ja vielä isompia nähtiin. Kaikki myydään jätti- tai kimppapaketeissa ja annoskoot kasvoivat heti reilusti Japaniin verrattuna. Otimme myös tunnin verran iltaäpäiväaurinkoa Waikikin hiekkarannalla, jossa oli kyllä muutama muukin ihminen. Koko päivän vain ihmettelin kuinka hassulta tuntui elää samaa päivää toista kertaa, nuorruinko mä nyt sitten päivällä vai vanhenin vai miten se menee?
Illalla kävimme katsomassa kaunista auringonlaskua ja sitten raahauduimme väsyneinä hotellillemme. Menimme sängylle puoli yhdeksän aikaan vaatteet päällä päiväpeiton päälle hetkeksi ja ennen kuin kumpikaan tajusi mitään, nukahdimme. Eka herätys oli kympin jälkeen ihan pirteänä, mutta silti nukahdimme heti uudestaan. Sitten vielä kerran kahdentoista jälkeen ylös, luulimme molemmat että on jo seuraava päivä, mutta ei kuitenkaan. Ajattelin että nukutaan nytten ku väsyttää ja jäimme samaan asentoon sängylle. Uni tuli melkein heti uudestaan ja 11h jälkeen nousimme "iltapesulle" ja aamunpalalle.
Ke 29.6.2011 Havaiji, päivä 34.
Aamulla meidät ohjattiin reppureissaajien omaan keittiöön, jossa saimme paistaa munia ja paahtaa leipää aamupalaksi. Molempia meni paljon, samoin kahvia. Sitten kyyti tuli ja vei meidät lentokentälle, jossa pikkuriikkinen matkustajakone vei meidät määränpäähämme, Big Islandille.
Konaan laskeuduttuamme menimme autovuokraamoon lunastamaan automme. Yllätys oli suuri, kun jouduimme ostamaan vielä kalliin vakuutuksen siihen, tästä ei ollut mitään mainintaa missään! Pienen harmistelun jälkeen ostimme kuitenkin perusedullisen vakuutuksen, joka kattaa pienet mokat ja toivomme ettei isoa kolaria satu, muuten jäämme kuuraamaan autoja loppuvuodeksi. Ajaminen täällä on muuten iisiä, liikenne on rauhallista ja säännöt lähes samat kuin suomessa. Ensin 10 dollarin herkkulounasbuffetille täyttämään maha ja sitten grey sand - beachille ottamaan taas iltaäpäiväaurinkoa hetkeksi. Pilviä on taivas täynnä mutta keli lämmin, niin rentoa oli että kulta nukahti taas. Mistä tuota unta riittää?
Rannan jälkeen menimme kiertelemään autolla kaupunkia ja löysimme paikalliset jättimarketin. Innoissamme lähdimme ruokaostoksille tulevia hostelliöitä ajatellen. Kaupassa oli kuitenkin vain murto-osa ruokapuolta ja sekin erittäin epäterveellistä. Keksejä, karkkeja ja limsoja ym. joka hylly täynnä. Jättipaketteja kaikki vieläpä. Kolme 2l kokista lähti 4 dollarin hintaan ja samoin otettiin valmispurkkiruokia ja leipää ja munia. Pari pussia Jelly Belly karkkeja lähti myös matkaan, parhaita nameja ikinä ja puolet halvempia kuin lentokentillä. Ja okei, viinipullo ostettiin myös...
Halusimme tänään käydä pitkästä aikaa salilla ja etsimme sellaisen seuraavaksi. 15 dollaria oli kova hinta, mutta sali loistava ja melkein parin tunnin treenin jälkeen oli pitkästä aikaa urheilullinen olo. Treeni kulki ihmeen hyvin aikaerorasituksesta ja matkustuksesta huolimatta ja salin jälkeen lähdimme etsimään yöpaikkaamme. Löysimme sen, mutta joku oli mokannut ja meillä ei ollut huonetta. Meille levitettiin sohva olohuoneesta ja saimme yön ilmaisena, tällä rahalla sai kuitattua muutaman päivän autovakuutuksen onneksi. Rentoa oleskelua, viiniä, karkkeja ja keksiä jälkkäriksi purkkiruoan jälkeen ja riippumatossa hengailua - ihana päivä! Huomenna Big island turnee jatkuu ja suunnistamme aamupiknikin jälkeen nokan kohti tulivuorta!
To 30.6.2011 Havaiji, päivä 35.
Yöllä tuli heräiltyä lukemattomia kertoja, kun aina joku joko tuli asuntoon, kävi vessassa, kävi keittiössä tai sitten jo heräsi (ennen kuutta ekat). Silti nukuttiin kohtuu sikeästi ja puoli yhdeksältä piti nousta lopulta ylös ihan oikeasti. Saimme lahjaksi pari papaijaa yhdeltä asukilta (ehkä se, joka vahingossa varasi meidän huoneen muille, en ole ihan varma), joten pilkoin ne matkaan ja lähdimme kohti Magic sand beachia.
Rannalla oli melko hiljaista vielä puoli kymmenen aikaan, joten varasimme paikat ja aloimme piknikille. Papaijaa, kanelimuffinsseja sekä raejuustoa syötiin iso kasa. Tunti nautittiin aamupäivän auringosta ja jatkettiin sitten ylös vuorelle Captain Cookia ja muita pienempiä kyliä kohti. Konan omat kahvit piti nauttia tauolla kahvilassa ja sitten Pu'uhonua heritage - alueelle ihailemaan uskomattomia maisemia ja tutustumaan Havaijin historiaan. Maisemat olivat oikeasti ihan uskomattomat; hiekkaa, palmuja, laavakiveä, kiviraunioita, uudistettuja rakennuksia ja puupatsaita ym. joka paikassa. Otin ainakin miljoona kuvaa! Sitten automatka kohti saaren eteläkärkeä lounasta etsimään.
Reitillä vaihtui maisemat koko ajan. Välillä oli rantamaisema, välillä vuoria ja upeat näkymät alas rannikolle. Ensin tuli palmuja, minuutin päästä tiheä metsä ja yhtäkkiä oli ihan autiota ja karua kivikkoa (vanha laava-alue). Otin matkallakin miljoona kuvaa. Lounaalla käytiin perinteisessä jenkkien tienvarsiravintolassa syömässä kanan rintafileleivät ja itse tehtyjä sipsejä. Lounaslistalta tuo oli terveellisin ja hintaa tuli 7dollaria. Sitten jatkui matka tulivuorelle, kylläkin välissä piipahdimme myös Black sand beachille kävelemään. Olen nimittäin ihastellut rantaa kuvissa ja nyt sitten oli pakko käydä siellä. Ranta on täysin mustaa/tumman harmaata hiekkaa, hieno kontrasti aamun valkoiselle hiekalle. Vihreää hiekkaa on myös saarella, mutta vähän mutkan takana, joten se jätettiin väliin.
Viiden aikaan saavuimme Volcanoe national parkiin ja kävimme pikaisesti hakemassa esitteet turisti-infosta. Ei aktiivisia laavavirtoja tällä kertaa - plääh. No, onneksi tulivuori on aktiivisella päällä, niin aktiivisella että puolet sitä kiertävästä tiestä on suljettu myrkyllisten kaasupäästöjen takia. Kävimme katselemassa kraateria ja sieltä tupruttavaa kaasua parilla eri näköalapaikalla. Uskomaton kokemus, kävin jopa puolen metrin päässä höyryä tupruttavasta raosta, varoen hengittämästä kaasuja. Jännä paikka, huomenna tullaan uudestaan ja tutkitaan aluetta vielä paremmin!
Illemmalla etsittiin kylästä ruokapaikkaa, mutta hinnat oli niin taivaissa että ostettiin 10 dollarin kanapaketti (800g kuorrutettuja paloja) ja parsakaalta. Hedelmiä oltiin haettu jo aiemmin kahvifarmilta, josta saatiin mukaan konan kahvimaistelujen ja muffinssien lisäksi 5dollarin edestä papaijaa, banaania ja avokaadoa. Oltiin varauduttu myös 3x purkkiruoka-annoksilla ja leivällä sekä viiniä ja keksejä oli vielä jäljellä, joten ei tarvinnut ihan kaikkia rahoja tuhlata kalliiseen pikkukauppaan. Täällä ollaan kuitenkin pari päivää, niin onneksi varauduttiin! Mentiin kaupasta mökille tekemään eväät ja rentoutumaan pitkän päivän jälkeen. Ruoka oli hyvää, mökki hieno (paitsi torakoita oli vähän, ei se mitään) ja netti on käytössä. Aamulla ehkä aamiaiselle tai sitten kokataan itse, sen jälkeen päiväksi puistoon ja tulivuorelle. Varmasti upea päivä taas edessä.
Pe 1.7.2011 Havaiji, päivä 36.
Aamu alkoi lyhyiden unien jälkeen buffetaamiaisella. Leipiä, puuroa, muroja ja hedelmiä meni paljon 6dollarin hintaan, kaikki liha jäi puuttumaan kuitenkin mikä harmitti vähän tällaisia lihansyöjiä. Huomenna uudestaan ja munakas ekstraksi kotona. Aamiaisen jälkeen suunnistimme Lava Tubea katsomaa. Kylmä ja märkä pitkä laavakäytävä oli jännä ja sitä ympäröivä viidakko todella kaunista. HIenoa oli myös lyhyt kävely näköalatasanteelle viidakon läpi ihailemaan alle avautuvaa vanhaa kraateria.
Sen jälkeen pakattiin pieni eväspussi ja lähdettiin 8km kävelylle viidakon läpi rinnettä alas mutkitellen keskelle kraateria. Iso, kivinen kraateri oli uskomaton elämys. Sen päästä päähän kävelyyn meni reilu vartti vaikka tie oli helppokulkuinen. Tai olisi ollut, mutta piti mennä reitin ulkopuolelle kivikkoihin ja rotkoja katsomaan. Jännää oli kun höyryä pukkasi railoista ja maa alla mureni vähän välillä. Isoja lohkaraita oli tipahdellut syvemmälle ja mistään ei tiennyt paljonko alla oleva kivi kesti. Kaikki kesti, mutta pienellä potkulla sai testattua epävarmimmat paikat; kvii mureni potkasemalla hyvin. Pari tuntia meni kevyesti kivikolla istuessa ja olosta nauttiessa. Aurinkorasva jäi autolle kun aamulla satoi, joten nyt on vähän punakka olo (ei pahasti silti kuitenkaan), aurinko porotti nimittäin todella kuumasti pilvettömältä taivaalta.
Nälkäisenä kävelystä syötiin autoparkissa purkkiruokaa ja leipiä, minkä jälkeen vielä vähän kävelyä ja mökille lepäämään. Kuuden aikaan lähdettiin uudestaan katsomaan tulivuorta, sillä pimeässä laavan hehku näkyy hyvin savuavasta kraaterista. Kauniistihan se hehkuikin ja näytti jännittävältä, harmi vain että auringonlaskun aikaan on jo niin kylmä. Pilviä ei kyllä ollut, mistä plussaa. Sen jälkeen käytiin syömässä ihan ravintolaillallinen. Teriyakinautaa, valkosipulipottumuusi, kaalisalaatti, bataattikeitto ja crackeri + vesi = 8,2€. Löytyi siis halpa rafla vihdoin ja hyvää oli ku mikä :P Huomenna suunnataan aamusta HIloa kohti!
La 2.7.2011 Havaiji, päivä 37.
Päätimme mennä taas aamupalalle, jota ennen söimme munakkaan mökillä lihanpuutetta korvaamaan. Samalla luovutettiin huone ja lähdettiin kohti Hiloa. Matkalle sattui kivasti Macadamia pähkinä -tehdas, jossa käytiin maistiaisella (pari pientä palasta vain) ja heti Hiloon mentyä satuttiin candy factoryn luo, jossa lisää maistiaisia (keksejä, suklaa ja kahvia). Herkkuja oli jo paljon, mutta siitä huolimatta eksyin pieneen ja hienoon - kylläkin kalliiseen - karkkikauppaan. Nimittäin irtokarkkeina jelly bellyjä! Sai valita parhaita makuja ja ihan erejä mitä muualta, löytyi ice cream - edition esim. Parhaita herkkuja ikinä, 8€ edestä ekstrakalliita nameja lähti mukaan, hups.
Karkkireissun jälkeen menimme farmers marketille tuoreruokaostoksille. Bataattia, tomaattia, kurkkua, hedelmiä ja muuta tuoretta lähti mukaan, niitä viedään seuraavalle mökille kun lähistöllä ei ole kauppaa. Keli oli ollut sateinen tähän asti, joten nyt kun aurinko alkoi puolen päivän jälkeen paistaa, menimme meren rannalle puistoon löhöämään hetkeksi. Kävimme myös kauniissa japanityylisessä puutarha/puistossa, molemmat paikat todella kauniita ja kuvauksellisia. Sitten oli lounaan vuoro ja kiinalaiselle eksyttiin taasen.
Ruoan jälkeen etsimme hostellimme, joka oli keskellä kaupunkia. Pikainen sisäänkirjautuminen, kahvit ja heti liikenteeseen. Tarkoitus on käydä ostamassa parille päivälle kaikki eväät ja sitten salille ja auton tankkaus. Bensa oli 3,92 gallonalta, eli 3/4 pikkuauton tankkaus maksoi n.21 euroa. Ei paha. Sali löydettiin, mutta se oli mennyt kolmelta jo kiinni, huomenna aamulla uusi yritys. Harmistuneena mentiin Walmartiin ostoksille ja ostettiin vain vihanneksia, rasvatonta lihaa ja sokerittomia juomia ja eväitä. Iso kasa ruokaa on kyllä nyt, jotain 4 ostoskassillista... Toivottavasti keretään syömään kaikki ennen ku lähdetään kohti San Franciscoa kolmen päivän päästä! Illalla vielä paikallista "grilliruokaa"; riisiä, paahtopaistin siivuja, ruskea kastike ja kananmuna paistettuna. Mulle sopivan kokoinen annos maksoi 4€. Rahaa on palanut vähän enemmän kuin piti, mutta tankkaus on tullut halvemmaksi ja periaatteessa meillä on jo loppulomalle 80% eväistä ostettuna. Saa nähdä miten jatkossa nähtävyyksiin palaa käteistä, täällä kun ei pankit vaihda rahaa niin ei voi kauheasti tuhlailla tilitä, vaikea nimittäin siirtää sitä jo nostettua euroa täällä takaisin tilille :)
Su 3.7.2011 Havaiji, päivä 38.
Tänään olisi tarkoitus vaihtaa maisemat Honoka'an suuntaan, matkalla ihastellaan kaikkia luonnon ihmeitä. Ensin kuitenkin treenille. Kasilta heräsin ihmeen virkeänä ja ei tullut uni enää, joten yhdeksän aikaan oltiin jo syöty ja mentiin kohti salia. 15$ oli taas sisäänpääsy, perhanan kallista, mutta pakko se oli mennä kun oli tarkoitus. 1h 50min treenattiin ja ihan ok meni, tein vahingossa 10kg liian isolla painolla kyykkyä ja ihmettelin miksi jalat hyytyi. Ei nuo paunalevypainot ja kilotangot osu yhteen matikkapäässä näköjään. Treeni oli ohi ennen yhtätoista, just sopivasti huoneenluovutukseen. Pikasuihku ja nokka kohti Honoka'ata!
Matka meni joutuisasti, sillä ensin ihailtiin Rainbow fallsia (ja käveltiin niiden päälle, korkealle kivelle istumaan), Boiling potseja (jotka ei kiehunut) ja Akaka Fallsia (joka oli uskomattoman pitkä, 420ft). Todella kaunista luontoa oli taas joka paikassa, tykkään tästä Hilon rannikosta enemmän tuon upean luonnon takia. Myös kaupat on kohtuu edullisia. Matkalla naposteltiin kyllä niitä ylikalliita jelly bellyjä ja proteiinipatukkaa palkkariksi, ne ei ollut halpoja. Käytiin myös iltapäiväauringolla paikallisella "rannalla" joka oli aallonmurtaja ja venesatama. Paikalliset lapset uivat siellä, me otettiin päikkärit kapealla aallonmurtajalla ja onneksi ei keikahdettu kivikkoiseen veteen.
Neljän aikaan oltiin perillä ja majoittauduttiin mökkiimme, josta oli muuten upeimmat maisemat ikinä. Tai en ole ennen maannut sängyllä ja katsonut edessä olevista ikkunoista viidakon takaa näkyvää sinistä merta. Meren näki myös mökin parvekkeelta, jossa syötiin itse kokattu kana-bataattiruoka. Ja jatkossa muutkin ruoat. Mökki oli täysin varusteltu keittiön suhteen sekä telkkari ja ilmastointi löytyi. Rauhallinen ja rento alue, kaapeista sai käyttää kahveja (tuoreita papuja ja kofeiinitontakin) ja teetä sekä kastikkeita ja mausteita. Päivä otettiin rennosti mökillä, tutkittiin paikallisia oppaita ja suunniteltiin seuraavaa päivää. Joku ääliö oli vienyt oppaasta pari sivua (juuri ne, jotka oltais tarvittu) joten mökin pomo neuvoi meitä kun käväsi katsomassa onko kaikki ok. Hyvä palvelu!
Ma 4.7.2011 Havaiji, päivä 39.
Yhdeksältä noustiin ylös ja kotitekoisen aamupuuron ja tuoreen hedelmäsalaatin voimin ajateltiin patikoida alas Waipio Valleyhyn. Matkaan lähti kolme litraa juomia, tonnikalaa, leipiä, hedelmiä ja proteiinipatukat. Tarkoitus olisi viettää päivä alhaalla laaksossa ja iltapäiväksi palata mökille. Tie laaksoon oli asfalttia, mutta meidän autolla ei sinne ollut asiaa, sillä alas on jopa 45 asteen kulma ja matkaa 2km. Ja epäonneksi alkoi sataa vettä. Märkänä ja hieman kylmissään kävelimme kuitenkin perille, meni melkein tunti niin jyrkkää laskua. Rannalla oli vielä kylmempi ja vain muutamia autoja ja surffareita. Söimme kuitenkin pienen odottelun jälkeen tonnikalaleivät ja olimme jo lähdössä pois, kun taivas yhtäkkiä selveni. Alkoi lämmetä, joten riisuimme kamppeet ja menimme upealle mustalle hiekalla pötkölleen. Loput eväät naamaan ja päikkäreille! Sitten alkoikin paistaa aurinko ihan kunnolla ja kiireellinen rasvaus, ettei ihan ravuksi muutu. Alkoi nimittäin ihan tosissaan paistaa ja maisemat näyttivät heti paljon upeammilta auringonvalossa.
Parit päikkärit meni vahingossa rannalla, neljän aikaan lähdettiin vihdoin pois. Paluumatka ei ollutkaan niin miellyttävä mitä kuvittelin, sillä kuuma aurinko, tuuleton ja seisova ilma ja jyrkkä mäki tekivät siitä turhankin hikisen homman. Eikä auttanut eilinen jalkatreeni asiaa. Eka 15min oli tasamaata mudalla - kiitos sateen, minkä jälkeen 35min ylämäkeä. Toki taukoja oli ihan hirveästi, kun oli niin kuuma. Ylös päästessä oli kuitenkin voittajafiilis. Mökille ajo ja pesulle, minkä jälkeen kahvittelut taas upeita maisemia katsoessa. Piti syödä eiliseltä jääneet eväät, mutta itsenäisyyspäivän kunniaksi mentiin ulos syömään. Tex drive in - pikaurokala oli ainoa auki oleva, mutta naudanlihacurry ja porsaan paahtopaisti olivat herkullisia 6€:n annoksia. Jälkkäriksi kaupasta vähän suklaata, jerkyä ja sprite zeroa, thanks honey! Alkupalaksi meni myös pieni jätski, nälkä oli koko ajan kun niin vähällä eväällä ja paljolla hikoilulla meni päivä. Illaksi taas mökille kokkaamaan yöpalaa, katsomaan telkkaria ja lukemaan lisää Havaiji- oppaita. Aamulla viimeinen päivä ja nokka takaisin kohti Konaa, josta yölento Losin kautta San Franciscoon. Kylläpä aika rientää.
Ti 5.7.2011 Havaiji, päivä 40.
Viimeinen aamu täällä paratiisissa, joten pitää ottaa siitä kaikki irti ja syödä herkullinen puuro raejuustolla, papaija-ananas-litsi-banaanisalaatti ja konan namikahvit. Täältä muuten saa parhaita kahveja mitä olen maistanut! Ostettiin pikkupussi kotiin tuliaisiksi, nyt on kiinan teetä ja konan kahvia ja jotain paikallisen valmistamaa pähkinänougattia pari palaa. Lisäksi olen hamstrannut joka paikassa kreemereitä, pikakahvipusseja, teetä ja makeututsainetta aina kun on jäänyt käyttämättä. Loppujen lopuksi joka paikassa on ollut ilmaiset kahvit ja nyt on pussillinen juomia Jenkkilää varten :)
Aamiaisen jälkeen lähdettiin Parker Ranchin alueen läpi ajelemaan rannikkoon. Mahtavan kartan avulla suunnistettiin kuitenkin väärälle tielle ja ajettiin konaan sisämaata pitkin. Kerettiin syömään buffetkiinalaiset ja sitten lentokentän ohi hienostohotellin rannalle iltapäiväauringoille. Ei harmittanut enää ettei päästy rannan megarannoille, kun tämä ranta oli nätti, erittäin hiljainen ja aurinko alkoi paistaa vasta kun päästiin kahden aikaan perille. Hyvä ajoitus, sanon mä! Köllöteltiin siinä rannalla melkein viiteen asti ja sitten mentiin nauttimaan kaupasta valmiiksi ostetuista eväistä lentokentälle. Ensin piti kuitenkin tankata. Bensa oli kallista ja sitä haettiin vuoren huipulta, alas tultaessa päästiin kuitenkin vapaalla, joten tankki oli täysi kun auto palautettiin.
Päivä meni siis rennosti, hengailtiin eri kaupoissa kun oli pilvistä ja kun aurinko paistoi, oltiin rannalla. Sitten kentälle ulos (kenttä on ulkona!) syömään kanaa ja maissia ja eikun ysin koneeseen ja nokka kohti San Franciscoa. Lentoyhtiönä oli American Airlines ja suoraan sanoen surkein koko lomalla. Penkit huonot ja kovat ja ei mitään niskatukea vaikka yölento. Viltti saatiin, muuta ei. Ei viihde-elektroniikkaa, ei edes vesitarjoilua. Ei mitään siis. Onneksi kuitenkin sain unen melko nopeaa ja aikaa ekaan vaihtolentoon oli hurjat kolme ja puoli tuntia. Melkein päiväunet siis. Havaijia tulee ikävä ihan tosissaan, paras paikka tähän mennessä. Tänne satavarmasti takaisin!
Tompan ajatuksia (eli ylistyspuhe):
Havajista heti aluksi sen verran että jos tänne matkustat, tulet kyseenalaistamaan sen, mikä saa sinut asumaan suomessa. Varaudu siis siihen.
Reissu lähti sinänsä hauskasti käyntiin että kun lennettiin yön yli tokiosta oahuun ja valmistauduttiin Big Islandiin lähtevään lentoon, emme ottaneet huomioon että lensimme aikavyöhykkeen läpi ja elimme samaa päivää kun lähtöpäivänä japanissa. Kyllä, olin myös hämilläni, eli lentomme lähtikin vasta seuraavana päivänä. Se tarkoitti sitä että tuli yksi lomapäivä lisää. Eipä hättää, rinkat bussiin, bussi waikikin keskustaan, ja saatiin hotelli samantien. Hienoa!
Hieno lämmin ilma, palmuja, upeaita rantoja ja tunnelma iski heti voimakkaammin kun muualla. Havajin lämmin ja iloinen fiilis on uniikkia, tunnet oikeasti olevasi paratiisissa. Jenkit on täällä päin ainakin tosi ystävällistä ja mukavaa porukkaa, toki väestö koostuu monista muistakin, kuten japanilaisista ja kiinalaisista.
Seuraavana päivänä lennettiin Big Islandiin, vuokrattiin auto sinne viikoksi jotta saadaan kiertää saari läpi niinkuin ite halutaan. Ja edessä oli kyllä hienoin road trip ikinä. Maasto ja maisemat oli niin vaihtelevia että en olisi uskonut. Uskomattomia rantamaisemia, laavakiveä, sademetsää, savannia..hieno oli ajella.Ihastuin myös heti perinteisiin tienvarsiruokapaikkoihin, joissa oli oma tunnelmansa ja huippu hyvät sapuskat. Kahvia myös tuli juotua paljon, paikallinen Kona kahvi on yks parhaista ikinä, maksaa suomessa pirusti ja täällä sitä saa joka kahvilasta. Herkkuihin on myös vaarallisen helppo sortua, siitä pitivät huolen honolulun paikalliset pikkuleivät(parhaimia ikinä) ,macademia pähkinätehtaan lukuisat suklaat,sekä tietytsi Jelly Belly karkit jota saa täällä joka kaupasta. =)
Big islandilla on tosi paljon nähtävää, mitä saa muualta hakea. Saaren tuliperäisyyden takia hiekkarantoja on erivärisiä, valkoista, ruskeaa, mustaa,harmaata sekä vihreää. Saarella on aktiivinen tulivuori joka on vuodesta 1983 tuprutellut savua, n.100m korkea vesiputous, vanhan tulivuoren kreeteri vaellusreitteineet, Waipio Valley laakso, sateenkaariputous, puistoja. Oli yksi hienoimmista paikoista, vaikka tosi karu olikin, juuri tuo vanhan tulivuoren kraateri. Tunnelma oli mahtava sekä rauhoittava.
Parasta saarella oli kuitenkin saaren tunnelma. Toki nähtävyydet yms ovat iso tekijä ja plussa, mutta ilman tunnelmaa en olis tähän paikkaan niin ihastunut. Sitä on vaikea selittää. Ihmisten iloisuus, saaren kauneus, ilmasto..Tuntui niinkuin olis kotona välillä. Peloittavan hyvä fiilis. Pois en olis millään halunnu, uudestaan menen varmasti. Aloha fiilistä et saa missään muualla. Lue vielä " so you wanna move to Hawaii" ´-kirja niin huomaat alkavasi suunnitella mielessäsi, niin miksipä ei.
Tätä paikkaa en ala kuvailemaan ja kertomaan tämän enempää, teksistä tulisi liian pitkä ylistyskirjoitus. Menkää ja kokekaa itse miltä tuntuu, live it,breath it.
Honoluluun laskeutuessamme kiirehdimme jatkolentopaikalle ja yllätyimme suuresti kun tiskiltä huomautettiin että lento on huomenna. Mitä ihmettä?!? Pienen pähkäilyn jälkeen tajusin että mehän lennettiin vuorokausirajan yli ja elämme samaa päivää kuin eilen. Olo oli harvinaisen sekava ja omituinen. Otimme kuitenkin shuttle bussin Waikikille ja kiitin mielessäni yhdestä lisälomapäivästä. Waikikiin mennessä kysyimme bussioppaalta yöpaikkaa ja meidät nakattiin pienen hotellin aulaan. Reppureissaajille tarkoitettu dormi oli tyhjä ja saimme kahdestaan neljän hengen siistin huoneen 55€ hintaan. Ei paha hinta lisälomasta. Päivä vietettiin sitten Waikikilla! Maistelimme muuten miljoonassa kaupassa paikallisia herkkukeksiä, olivat ihan käsittämättömän hyviä ja meni varmaan kolme kokonaista niiden maistiaispalojen muodossa. Suosittelen! Ja me tietenkin ostettiin muutama matkalle mukaan kun oli niin hyvää.
Ensin mentiin kiinalaiselle lounaalle, hintaa isolle lautaselle ja teelle tuli viiden euron verran. Eihän tämä niin kallista ole. Amerikassa kaikki on isompaa, jopa juomat. Kaupan valmisruoan mukaan sai 75 sentillä ison hanalimsan ja se limsa oli todellakin iso. Ainakin 7,5dl ja vielä isompia nähtiin. Kaikki myydään jätti- tai kimppapaketeissa ja annoskoot kasvoivat heti reilusti Japaniin verrattuna. Otimme myös tunnin verran iltaäpäiväaurinkoa Waikikin hiekkarannalla, jossa oli kyllä muutama muukin ihminen. Koko päivän vain ihmettelin kuinka hassulta tuntui elää samaa päivää toista kertaa, nuorruinko mä nyt sitten päivällä vai vanhenin vai miten se menee?
Illalla kävimme katsomassa kaunista auringonlaskua ja sitten raahauduimme väsyneinä hotellillemme. Menimme sängylle puoli yhdeksän aikaan vaatteet päällä päiväpeiton päälle hetkeksi ja ennen kuin kumpikaan tajusi mitään, nukahdimme. Eka herätys oli kympin jälkeen ihan pirteänä, mutta silti nukahdimme heti uudestaan. Sitten vielä kerran kahdentoista jälkeen ylös, luulimme molemmat että on jo seuraava päivä, mutta ei kuitenkaan. Ajattelin että nukutaan nytten ku väsyttää ja jäimme samaan asentoon sängylle. Uni tuli melkein heti uudestaan ja 11h jälkeen nousimme "iltapesulle" ja aamunpalalle.
Ke 29.6.2011 Havaiji, päivä 34.
Aamulla meidät ohjattiin reppureissaajien omaan keittiöön, jossa saimme paistaa munia ja paahtaa leipää aamupalaksi. Molempia meni paljon, samoin kahvia. Sitten kyyti tuli ja vei meidät lentokentälle, jossa pikkuriikkinen matkustajakone vei meidät määränpäähämme, Big Islandille.
Konaan laskeuduttuamme menimme autovuokraamoon lunastamaan automme. Yllätys oli suuri, kun jouduimme ostamaan vielä kalliin vakuutuksen siihen, tästä ei ollut mitään mainintaa missään! Pienen harmistelun jälkeen ostimme kuitenkin perusedullisen vakuutuksen, joka kattaa pienet mokat ja toivomme ettei isoa kolaria satu, muuten jäämme kuuraamaan autoja loppuvuodeksi. Ajaminen täällä on muuten iisiä, liikenne on rauhallista ja säännöt lähes samat kuin suomessa. Ensin 10 dollarin herkkulounasbuffetille täyttämään maha ja sitten grey sand - beachille ottamaan taas iltaäpäiväaurinkoa hetkeksi. Pilviä on taivas täynnä mutta keli lämmin, niin rentoa oli että kulta nukahti taas. Mistä tuota unta riittää?
Rannan jälkeen menimme kiertelemään autolla kaupunkia ja löysimme paikalliset jättimarketin. Innoissamme lähdimme ruokaostoksille tulevia hostelliöitä ajatellen. Kaupassa oli kuitenkin vain murto-osa ruokapuolta ja sekin erittäin epäterveellistä. Keksejä, karkkeja ja limsoja ym. joka hylly täynnä. Jättipaketteja kaikki vieläpä. Kolme 2l kokista lähti 4 dollarin hintaan ja samoin otettiin valmispurkkiruokia ja leipää ja munia. Pari pussia Jelly Belly karkkeja lähti myös matkaan, parhaita nameja ikinä ja puolet halvempia kuin lentokentillä. Ja okei, viinipullo ostettiin myös...
Halusimme tänään käydä pitkästä aikaa salilla ja etsimme sellaisen seuraavaksi. 15 dollaria oli kova hinta, mutta sali loistava ja melkein parin tunnin treenin jälkeen oli pitkästä aikaa urheilullinen olo. Treeni kulki ihmeen hyvin aikaerorasituksesta ja matkustuksesta huolimatta ja salin jälkeen lähdimme etsimään yöpaikkaamme. Löysimme sen, mutta joku oli mokannut ja meillä ei ollut huonetta. Meille levitettiin sohva olohuoneesta ja saimme yön ilmaisena, tällä rahalla sai kuitattua muutaman päivän autovakuutuksen onneksi. Rentoa oleskelua, viiniä, karkkeja ja keksiä jälkkäriksi purkkiruoan jälkeen ja riippumatossa hengailua - ihana päivä! Huomenna Big island turnee jatkuu ja suunnistamme aamupiknikin jälkeen nokan kohti tulivuorta!
To 30.6.2011 Havaiji, päivä 35.
Yöllä tuli heräiltyä lukemattomia kertoja, kun aina joku joko tuli asuntoon, kävi vessassa, kävi keittiössä tai sitten jo heräsi (ennen kuutta ekat). Silti nukuttiin kohtuu sikeästi ja puoli yhdeksältä piti nousta lopulta ylös ihan oikeasti. Saimme lahjaksi pari papaijaa yhdeltä asukilta (ehkä se, joka vahingossa varasi meidän huoneen muille, en ole ihan varma), joten pilkoin ne matkaan ja lähdimme kohti Magic sand beachia.
Rannalla oli melko hiljaista vielä puoli kymmenen aikaan, joten varasimme paikat ja aloimme piknikille. Papaijaa, kanelimuffinsseja sekä raejuustoa syötiin iso kasa. Tunti nautittiin aamupäivän auringosta ja jatkettiin sitten ylös vuorelle Captain Cookia ja muita pienempiä kyliä kohti. Konan omat kahvit piti nauttia tauolla kahvilassa ja sitten Pu'uhonua heritage - alueelle ihailemaan uskomattomia maisemia ja tutustumaan Havaijin historiaan. Maisemat olivat oikeasti ihan uskomattomat; hiekkaa, palmuja, laavakiveä, kiviraunioita, uudistettuja rakennuksia ja puupatsaita ym. joka paikassa. Otin ainakin miljoona kuvaa! Sitten automatka kohti saaren eteläkärkeä lounasta etsimään.
Reitillä vaihtui maisemat koko ajan. Välillä oli rantamaisema, välillä vuoria ja upeat näkymät alas rannikolle. Ensin tuli palmuja, minuutin päästä tiheä metsä ja yhtäkkiä oli ihan autiota ja karua kivikkoa (vanha laava-alue). Otin matkallakin miljoona kuvaa. Lounaalla käytiin perinteisessä jenkkien tienvarsiravintolassa syömässä kanan rintafileleivät ja itse tehtyjä sipsejä. Lounaslistalta tuo oli terveellisin ja hintaa tuli 7dollaria. Sitten jatkui matka tulivuorelle, kylläkin välissä piipahdimme myös Black sand beachille kävelemään. Olen nimittäin ihastellut rantaa kuvissa ja nyt sitten oli pakko käydä siellä. Ranta on täysin mustaa/tumman harmaata hiekkaa, hieno kontrasti aamun valkoiselle hiekalle. Vihreää hiekkaa on myös saarella, mutta vähän mutkan takana, joten se jätettiin väliin.
Viiden aikaan saavuimme Volcanoe national parkiin ja kävimme pikaisesti hakemassa esitteet turisti-infosta. Ei aktiivisia laavavirtoja tällä kertaa - plääh. No, onneksi tulivuori on aktiivisella päällä, niin aktiivisella että puolet sitä kiertävästä tiestä on suljettu myrkyllisten kaasupäästöjen takia. Kävimme katselemassa kraateria ja sieltä tupruttavaa kaasua parilla eri näköalapaikalla. Uskomaton kokemus, kävin jopa puolen metrin päässä höyryä tupruttavasta raosta, varoen hengittämästä kaasuja. Jännä paikka, huomenna tullaan uudestaan ja tutkitaan aluetta vielä paremmin!
Illemmalla etsittiin kylästä ruokapaikkaa, mutta hinnat oli niin taivaissa että ostettiin 10 dollarin kanapaketti (800g kuorrutettuja paloja) ja parsakaalta. Hedelmiä oltiin haettu jo aiemmin kahvifarmilta, josta saatiin mukaan konan kahvimaistelujen ja muffinssien lisäksi 5dollarin edestä papaijaa, banaania ja avokaadoa. Oltiin varauduttu myös 3x purkkiruoka-annoksilla ja leivällä sekä viiniä ja keksejä oli vielä jäljellä, joten ei tarvinnut ihan kaikkia rahoja tuhlata kalliiseen pikkukauppaan. Täällä ollaan kuitenkin pari päivää, niin onneksi varauduttiin! Mentiin kaupasta mökille tekemään eväät ja rentoutumaan pitkän päivän jälkeen. Ruoka oli hyvää, mökki hieno (paitsi torakoita oli vähän, ei se mitään) ja netti on käytössä. Aamulla ehkä aamiaiselle tai sitten kokataan itse, sen jälkeen päiväksi puistoon ja tulivuorelle. Varmasti upea päivä taas edessä.
Pe 1.7.2011 Havaiji, päivä 36.
Aamu alkoi lyhyiden unien jälkeen buffetaamiaisella. Leipiä, puuroa, muroja ja hedelmiä meni paljon 6dollarin hintaan, kaikki liha jäi puuttumaan kuitenkin mikä harmitti vähän tällaisia lihansyöjiä. Huomenna uudestaan ja munakas ekstraksi kotona. Aamiaisen jälkeen suunnistimme Lava Tubea katsomaa. Kylmä ja märkä pitkä laavakäytävä oli jännä ja sitä ympäröivä viidakko todella kaunista. HIenoa oli myös lyhyt kävely näköalatasanteelle viidakon läpi ihailemaan alle avautuvaa vanhaa kraateria.
Sen jälkeen pakattiin pieni eväspussi ja lähdettiin 8km kävelylle viidakon läpi rinnettä alas mutkitellen keskelle kraateria. Iso, kivinen kraateri oli uskomaton elämys. Sen päästä päähän kävelyyn meni reilu vartti vaikka tie oli helppokulkuinen. Tai olisi ollut, mutta piti mennä reitin ulkopuolelle kivikkoihin ja rotkoja katsomaan. Jännää oli kun höyryä pukkasi railoista ja maa alla mureni vähän välillä. Isoja lohkaraita oli tipahdellut syvemmälle ja mistään ei tiennyt paljonko alla oleva kivi kesti. Kaikki kesti, mutta pienellä potkulla sai testattua epävarmimmat paikat; kvii mureni potkasemalla hyvin. Pari tuntia meni kevyesti kivikolla istuessa ja olosta nauttiessa. Aurinkorasva jäi autolle kun aamulla satoi, joten nyt on vähän punakka olo (ei pahasti silti kuitenkaan), aurinko porotti nimittäin todella kuumasti pilvettömältä taivaalta.
Nälkäisenä kävelystä syötiin autoparkissa purkkiruokaa ja leipiä, minkä jälkeen vielä vähän kävelyä ja mökille lepäämään. Kuuden aikaan lähdettiin uudestaan katsomaan tulivuorta, sillä pimeässä laavan hehku näkyy hyvin savuavasta kraaterista. Kauniistihan se hehkuikin ja näytti jännittävältä, harmi vain että auringonlaskun aikaan on jo niin kylmä. Pilviä ei kyllä ollut, mistä plussaa. Sen jälkeen käytiin syömässä ihan ravintolaillallinen. Teriyakinautaa, valkosipulipottumuusi, kaalisalaatti, bataattikeitto ja crackeri + vesi = 8,2€. Löytyi siis halpa rafla vihdoin ja hyvää oli ku mikä :P Huomenna suunnataan aamusta HIloa kohti!
La 2.7.2011 Havaiji, päivä 37.
Päätimme mennä taas aamupalalle, jota ennen söimme munakkaan mökillä lihanpuutetta korvaamaan. Samalla luovutettiin huone ja lähdettiin kohti Hiloa. Matkalle sattui kivasti Macadamia pähkinä -tehdas, jossa käytiin maistiaisella (pari pientä palasta vain) ja heti Hiloon mentyä satuttiin candy factoryn luo, jossa lisää maistiaisia (keksejä, suklaa ja kahvia). Herkkuja oli jo paljon, mutta siitä huolimatta eksyin pieneen ja hienoon - kylläkin kalliiseen - karkkikauppaan. Nimittäin irtokarkkeina jelly bellyjä! Sai valita parhaita makuja ja ihan erejä mitä muualta, löytyi ice cream - edition esim. Parhaita herkkuja ikinä, 8€ edestä ekstrakalliita nameja lähti mukaan, hups.
Karkkireissun jälkeen menimme farmers marketille tuoreruokaostoksille. Bataattia, tomaattia, kurkkua, hedelmiä ja muuta tuoretta lähti mukaan, niitä viedään seuraavalle mökille kun lähistöllä ei ole kauppaa. Keli oli ollut sateinen tähän asti, joten nyt kun aurinko alkoi puolen päivän jälkeen paistaa, menimme meren rannalle puistoon löhöämään hetkeksi. Kävimme myös kauniissa japanityylisessä puutarha/puistossa, molemmat paikat todella kauniita ja kuvauksellisia. Sitten oli lounaan vuoro ja kiinalaiselle eksyttiin taasen.
Ruoan jälkeen etsimme hostellimme, joka oli keskellä kaupunkia. Pikainen sisäänkirjautuminen, kahvit ja heti liikenteeseen. Tarkoitus on käydä ostamassa parille päivälle kaikki eväät ja sitten salille ja auton tankkaus. Bensa oli 3,92 gallonalta, eli 3/4 pikkuauton tankkaus maksoi n.21 euroa. Ei paha. Sali löydettiin, mutta se oli mennyt kolmelta jo kiinni, huomenna aamulla uusi yritys. Harmistuneena mentiin Walmartiin ostoksille ja ostettiin vain vihanneksia, rasvatonta lihaa ja sokerittomia juomia ja eväitä. Iso kasa ruokaa on kyllä nyt, jotain 4 ostoskassillista... Toivottavasti keretään syömään kaikki ennen ku lähdetään kohti San Franciscoa kolmen päivän päästä! Illalla vielä paikallista "grilliruokaa"; riisiä, paahtopaistin siivuja, ruskea kastike ja kananmuna paistettuna. Mulle sopivan kokoinen annos maksoi 4€. Rahaa on palanut vähän enemmän kuin piti, mutta tankkaus on tullut halvemmaksi ja periaatteessa meillä on jo loppulomalle 80% eväistä ostettuna. Saa nähdä miten jatkossa nähtävyyksiin palaa käteistä, täällä kun ei pankit vaihda rahaa niin ei voi kauheasti tuhlailla tilitä, vaikea nimittäin siirtää sitä jo nostettua euroa täällä takaisin tilille :)
Su 3.7.2011 Havaiji, päivä 38.
Tänään olisi tarkoitus vaihtaa maisemat Honoka'an suuntaan, matkalla ihastellaan kaikkia luonnon ihmeitä. Ensin kuitenkin treenille. Kasilta heräsin ihmeen virkeänä ja ei tullut uni enää, joten yhdeksän aikaan oltiin jo syöty ja mentiin kohti salia. 15$ oli taas sisäänpääsy, perhanan kallista, mutta pakko se oli mennä kun oli tarkoitus. 1h 50min treenattiin ja ihan ok meni, tein vahingossa 10kg liian isolla painolla kyykkyä ja ihmettelin miksi jalat hyytyi. Ei nuo paunalevypainot ja kilotangot osu yhteen matikkapäässä näköjään. Treeni oli ohi ennen yhtätoista, just sopivasti huoneenluovutukseen. Pikasuihku ja nokka kohti Honoka'ata!
Matka meni joutuisasti, sillä ensin ihailtiin Rainbow fallsia (ja käveltiin niiden päälle, korkealle kivelle istumaan), Boiling potseja (jotka ei kiehunut) ja Akaka Fallsia (joka oli uskomattoman pitkä, 420ft). Todella kaunista luontoa oli taas joka paikassa, tykkään tästä Hilon rannikosta enemmän tuon upean luonnon takia. Myös kaupat on kohtuu edullisia. Matkalla naposteltiin kyllä niitä ylikalliita jelly bellyjä ja proteiinipatukkaa palkkariksi, ne ei ollut halpoja. Käytiin myös iltapäiväauringolla paikallisella "rannalla" joka oli aallonmurtaja ja venesatama. Paikalliset lapset uivat siellä, me otettiin päikkärit kapealla aallonmurtajalla ja onneksi ei keikahdettu kivikkoiseen veteen.
Neljän aikaan oltiin perillä ja majoittauduttiin mökkiimme, josta oli muuten upeimmat maisemat ikinä. Tai en ole ennen maannut sängyllä ja katsonut edessä olevista ikkunoista viidakon takaa näkyvää sinistä merta. Meren näki myös mökin parvekkeelta, jossa syötiin itse kokattu kana-bataattiruoka. Ja jatkossa muutkin ruoat. Mökki oli täysin varusteltu keittiön suhteen sekä telkkari ja ilmastointi löytyi. Rauhallinen ja rento alue, kaapeista sai käyttää kahveja (tuoreita papuja ja kofeiinitontakin) ja teetä sekä kastikkeita ja mausteita. Päivä otettiin rennosti mökillä, tutkittiin paikallisia oppaita ja suunniteltiin seuraavaa päivää. Joku ääliö oli vienyt oppaasta pari sivua (juuri ne, jotka oltais tarvittu) joten mökin pomo neuvoi meitä kun käväsi katsomassa onko kaikki ok. Hyvä palvelu!
Ma 4.7.2011 Havaiji, päivä 39.
Yhdeksältä noustiin ylös ja kotitekoisen aamupuuron ja tuoreen hedelmäsalaatin voimin ajateltiin patikoida alas Waipio Valleyhyn. Matkaan lähti kolme litraa juomia, tonnikalaa, leipiä, hedelmiä ja proteiinipatukat. Tarkoitus olisi viettää päivä alhaalla laaksossa ja iltapäiväksi palata mökille. Tie laaksoon oli asfalttia, mutta meidän autolla ei sinne ollut asiaa, sillä alas on jopa 45 asteen kulma ja matkaa 2km. Ja epäonneksi alkoi sataa vettä. Märkänä ja hieman kylmissään kävelimme kuitenkin perille, meni melkein tunti niin jyrkkää laskua. Rannalla oli vielä kylmempi ja vain muutamia autoja ja surffareita. Söimme kuitenkin pienen odottelun jälkeen tonnikalaleivät ja olimme jo lähdössä pois, kun taivas yhtäkkiä selveni. Alkoi lämmetä, joten riisuimme kamppeet ja menimme upealle mustalle hiekalla pötkölleen. Loput eväät naamaan ja päikkäreille! Sitten alkoikin paistaa aurinko ihan kunnolla ja kiireellinen rasvaus, ettei ihan ravuksi muutu. Alkoi nimittäin ihan tosissaan paistaa ja maisemat näyttivät heti paljon upeammilta auringonvalossa.
Parit päikkärit meni vahingossa rannalla, neljän aikaan lähdettiin vihdoin pois. Paluumatka ei ollutkaan niin miellyttävä mitä kuvittelin, sillä kuuma aurinko, tuuleton ja seisova ilma ja jyrkkä mäki tekivät siitä turhankin hikisen homman. Eikä auttanut eilinen jalkatreeni asiaa. Eka 15min oli tasamaata mudalla - kiitos sateen, minkä jälkeen 35min ylämäkeä. Toki taukoja oli ihan hirveästi, kun oli niin kuuma. Ylös päästessä oli kuitenkin voittajafiilis. Mökille ajo ja pesulle, minkä jälkeen kahvittelut taas upeita maisemia katsoessa. Piti syödä eiliseltä jääneet eväät, mutta itsenäisyyspäivän kunniaksi mentiin ulos syömään. Tex drive in - pikaurokala oli ainoa auki oleva, mutta naudanlihacurry ja porsaan paahtopaisti olivat herkullisia 6€:n annoksia. Jälkkäriksi kaupasta vähän suklaata, jerkyä ja sprite zeroa, thanks honey! Alkupalaksi meni myös pieni jätski, nälkä oli koko ajan kun niin vähällä eväällä ja paljolla hikoilulla meni päivä. Illaksi taas mökille kokkaamaan yöpalaa, katsomaan telkkaria ja lukemaan lisää Havaiji- oppaita. Aamulla viimeinen päivä ja nokka takaisin kohti Konaa, josta yölento Losin kautta San Franciscoon. Kylläpä aika rientää.
Ti 5.7.2011 Havaiji, päivä 40.
Viimeinen aamu täällä paratiisissa, joten pitää ottaa siitä kaikki irti ja syödä herkullinen puuro raejuustolla, papaija-ananas-litsi-banaanisalaatti ja konan namikahvit. Täältä muuten saa parhaita kahveja mitä olen maistanut! Ostettiin pikkupussi kotiin tuliaisiksi, nyt on kiinan teetä ja konan kahvia ja jotain paikallisen valmistamaa pähkinänougattia pari palaa. Lisäksi olen hamstrannut joka paikassa kreemereitä, pikakahvipusseja, teetä ja makeututsainetta aina kun on jäänyt käyttämättä. Loppujen lopuksi joka paikassa on ollut ilmaiset kahvit ja nyt on pussillinen juomia Jenkkilää varten :)
Aamiaisen jälkeen lähdettiin Parker Ranchin alueen läpi ajelemaan rannikkoon. Mahtavan kartan avulla suunnistettiin kuitenkin väärälle tielle ja ajettiin konaan sisämaata pitkin. Kerettiin syömään buffetkiinalaiset ja sitten lentokentän ohi hienostohotellin rannalle iltapäiväauringoille. Ei harmittanut enää ettei päästy rannan megarannoille, kun tämä ranta oli nätti, erittäin hiljainen ja aurinko alkoi paistaa vasta kun päästiin kahden aikaan perille. Hyvä ajoitus, sanon mä! Köllöteltiin siinä rannalla melkein viiteen asti ja sitten mentiin nauttimaan kaupasta valmiiksi ostetuista eväistä lentokentälle. Ensin piti kuitenkin tankata. Bensa oli kallista ja sitä haettiin vuoren huipulta, alas tultaessa päästiin kuitenkin vapaalla, joten tankki oli täysi kun auto palautettiin.
Päivä meni siis rennosti, hengailtiin eri kaupoissa kun oli pilvistä ja kun aurinko paistoi, oltiin rannalla. Sitten kentälle ulos (kenttä on ulkona!) syömään kanaa ja maissia ja eikun ysin koneeseen ja nokka kohti San Franciscoa. Lentoyhtiönä oli American Airlines ja suoraan sanoen surkein koko lomalla. Penkit huonot ja kovat ja ei mitään niskatukea vaikka yölento. Viltti saatiin, muuta ei. Ei viihde-elektroniikkaa, ei edes vesitarjoilua. Ei mitään siis. Onneksi kuitenkin sain unen melko nopeaa ja aikaa ekaan vaihtolentoon oli hurjat kolme ja puoli tuntia. Melkein päiväunet siis. Havaijia tulee ikävä ihan tosissaan, paras paikka tähän mennessä. Tänne satavarmasti takaisin!
Havajista heti aluksi sen verran että jos tänne matkustat, tulet kyseenalaistamaan sen, mikä saa sinut asumaan suomessa. Varaudu siis siihen.
Reissu lähti sinänsä hauskasti käyntiin että kun lennettiin yön yli tokiosta oahuun ja valmistauduttiin Big Islandiin lähtevään lentoon, emme ottaneet huomioon että lensimme aikavyöhykkeen läpi ja elimme samaa päivää kun lähtöpäivänä japanissa. Kyllä, olin myös hämilläni, eli lentomme lähtikin vasta seuraavana päivänä. Se tarkoitti sitä että tuli yksi lomapäivä lisää. Eipä hättää, rinkat bussiin, bussi waikikin keskustaan, ja saatiin hotelli samantien. Hienoa!
Hieno lämmin ilma, palmuja, upeaita rantoja ja tunnelma iski heti voimakkaammin kun muualla. Havajin lämmin ja iloinen fiilis on uniikkia, tunnet oikeasti olevasi paratiisissa. Jenkit on täällä päin ainakin tosi ystävällistä ja mukavaa porukkaa, toki väestö koostuu monista muistakin, kuten japanilaisista ja kiinalaisista.
Seuraavana päivänä lennettiin Big Islandiin, vuokrattiin auto sinne viikoksi jotta saadaan kiertää saari läpi niinkuin ite halutaan. Ja edessä oli kyllä hienoin road trip ikinä. Maasto ja maisemat oli niin vaihtelevia että en olisi uskonut. Uskomattomia rantamaisemia, laavakiveä, sademetsää, savannia..hieno oli ajella.Ihastuin myös heti perinteisiin tienvarsiruokapaikkoihin, joissa oli oma tunnelmansa ja huippu hyvät sapuskat. Kahvia myös tuli juotua paljon, paikallinen Kona kahvi on yks parhaista ikinä, maksaa suomessa pirusti ja täällä sitä saa joka kahvilasta. Herkkuihin on myös vaarallisen helppo sortua, siitä pitivät huolen honolulun paikalliset pikkuleivät(parhaimia ikinä) ,macademia pähkinätehtaan lukuisat suklaat,sekä tietytsi Jelly Belly karkit jota saa täällä joka kaupasta. =)
Big islandilla on tosi paljon nähtävää, mitä saa muualta hakea. Saaren tuliperäisyyden takia hiekkarantoja on erivärisiä, valkoista, ruskeaa, mustaa,harmaata sekä vihreää. Saarella on aktiivinen tulivuori joka on vuodesta 1983 tuprutellut savua, n.100m korkea vesiputous, vanhan tulivuoren kreeteri vaellusreitteineet, Waipio Valley laakso, sateenkaariputous, puistoja. Oli yksi hienoimmista paikoista, vaikka tosi karu olikin, juuri tuo vanhan tulivuoren kraateri. Tunnelma oli mahtava sekä rauhoittava.
Parasta saarella oli kuitenkin saaren tunnelma. Toki nähtävyydet yms ovat iso tekijä ja plussa, mutta ilman tunnelmaa en olis tähän paikkaan niin ihastunut. Sitä on vaikea selittää. Ihmisten iloisuus, saaren kauneus, ilmasto..Tuntui niinkuin olis kotona välillä. Peloittavan hyvä fiilis. Pois en olis millään halunnu, uudestaan menen varmasti. Aloha fiilistä et saa missään muualla. Lue vielä " so you wanna move to Hawaii" ´-kirja niin huomaat alkavasi suunnitella mielessäsi, niin miksipä ei.
Tätä paikkaa en ala kuvailemaan ja kertomaan tämän enempää, teksistä tulisi liian pitkä ylistyskirjoitus. Menkää ja kokekaa itse miltä tuntuu, live it,breath it.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)