lauantai 21. tammikuuta 2012

Body Fitness urheilulajina

Monelle on varmaan epäselvää, että mikä se fitness nyt oikein on? Mitä siellä lavalla tehdään ja miten siinä voi edes kilpailla? Tässä mun mielipide ja lisäksi vähän infoa!

Body Fitness on kehonrakennuslaji, jossa kriteerit ovat kuitenkin erit kuin kehonrakennuksessa. Nimittäin monimutkaisemmat mielestäni. Pitää olla kireä ja lihaksikas, mutta silti naisellinen, ei liian riutuneen näköinen ja vartalon tulee olle hyvän mallinen. Eli jalat sopivan mittaiset suhteessa keskivartaloon, kapea vyötärö, ei liian leveä lantio, leveä hartialinja, V-mallinen selkä, pyöreät olkapäät ja massaa tasaisesti joka puolella, ettei mikään paikka dominoi liikaa toista. Reisissä, olkapäissä, selässä ym. tulee erottua lihakset kauniisti, mutta liian kuiva ei saa olla. Lisäksi kilpailutilanteessa tulee olla sopivasti painetta ja pyöreyttä lihaksissa huolimatta takana olevasta pitkästä dieetistä ja kropan mallia ja lihaksistoa tulee tuoda esille sopivalla tavalla sääntöjen mukaisesti, mutta henkilökohtaisesti suunnitelluilla poseerauksilla.

Lavalla tulee olla hyvin tällätty, huoliteltu, kauniisti meikattu ja näyttävä paketti kaiken kaikkiaan. Eli ei pelkkä fysiikka riitä jos haluaa olla parhaimmillaan. Väriä pitää olla pinnassa paljon, jotta lihakset erottuvat, ei näytä kalpealta ja väsyneeltä ja ihon tulee olla kaunis ja hyvässä kunnossa. Bikinit pitää olla valittu vartalolle sopivasti, mutta sääntöjen mukaisesti. Kenkien tulee pidentää jalkoja, mutta ei olla liian korkeat, sillä niillä tulee osata myös kävellä. Kisa-asun väri tulee olla ihon- hiusten ja silmien väriin sopiva ja koristelut näyttävät (yleensä käytetään ihan oikeasti kristalleja). Hintaa puvulle tulee yleensä 150-500€ riippuen mistä sen hankkii ja miten sen koristelee. Kynnet tulee olla kauniit, mutta jos ei ole, niin aina on tekokynnet olemassa!

Sitten kun kunto on kohdallaan, asennot kunnossa, paketti huoliteltu ja upea, täytyy vielä olla niin hyvä, että erottuu kaikista muista samassa rivissä seisovista kilpakumppaneista ja säteillä! Ei täristä ja jännittää, vaan näyttää ainakin siltä, että lavalla olemisesta nauttii ja on itsevarma. Siinä vaiheessa työ on jo tehty ja jäljellä on enää esiintyminen edukseen.

Ja mitä tämä kaikki piti takanaan vuositasolla?

1. Ensin vuosien kehittävä salitreeni, jonka aikana saadaan lihasta tarpeeksi ja oikeisiin paikkoihin. 4-10h treenejä ja palauttavaa liikuntaa viikossa, ei turhaa hikijumppaa, vaan suunnitelmallista ja kehittävää treeniä. Lihakset kasvavat vain jos kuorma lisääntyy pidemmällä aikavälillä. Tekniikka tulee olla kunnossa, pitää osata tuntea lihaksensa ja tietää mikä toimii ja suunnitella treeniohjelma vaihtelevaksi, monipuoliseksi ja kuitenkin sellaiseksi että siitä palautuu ajoissa - jotta sitä kehitystä tulisi koko ajan. Treeni sattuu, sitä ei lopeteta jos käy kipeää tai tuntuu ettei jaksa, vaan tehdään loppuun asti. Toki voi olla tarkoituksella vajaita sarjoja tai keveitä viikkoja, eli nekin tulee huomioida...

2. Syödään hyvin. Jos haluaa kehittyä, tulee ruokailu olla kunnossa. Enemmän energiaa sisään, mitä kulutuksessa palaa. Säännöllinen ateriarytmi, paljon hyviä hiilihydraatteja, jotta verensokeri pysyy tasaisena ja energiaa koko ajan. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä sopivasti, rasvaa sen mitä tarvitsee kroppa toimiakseen (sekä hyviä että "huonoja" rasvoja tarvitaan) ja proteiinia joka aterialla. Ruokaa 3h välein ja enimmäkseen hyvää sellaista. Ja jos tietää että on pitkä päivä edessä, eikä kerkeä syödä " mitään" niin epäilen kovasti. Tee eväät mukaan, vaikka leipää ja leikkeleitä / rahka+hedelmä ja syö kun tulee taukoa. En jaksa uskoa että kellään ei olisi aikaa tehdä ruokaa tai saati syödä sitä.

3. Levätään. Nuku hyvin, älä riehu öitä baarissa ja pidä stressittömiä hetkiä tarpeeksi uein, että kroppa ja pää saavat lepoa myöskin. Tässä vaiheessa muu urheilumäärä kannattaa vähentää lähelle nollaa, sillä jo vähänkin kokeneempi treenaaja ei enää palaudu kuten aloittelija. Lihasten tulee palautua edellisestä treenistä, stressihormonien perustaso kannattaisi pitää matalalla ja lihashuolto tulee olla kunnossa. Käytännössä muut onnistuvat, mutta stressin vähentäminen vaatii helposti vähän totuttelua... Venyttelyä, palauttavaa liikuntaa, hierontaa ja sopivasti lepoa suhteessa treeniin.

Näitä 1-3 kohtia noudatetaan sitten useampi vuosi, kunnes tehdään kisapäätös ja elämä muuttuu tällaiseksi:

1. Treenit vielä tarkemmin. Ne tehdään kun pitää, ja sitä aikaa revitään vaikka lisäämällä tunti kelloon ekstraksi. Ei skippailla treenejä, eikä jätetä kesken, koska on väsynyt ja heikko olo. Ohjelma on vielä paremmin suunniteltu, energiavaje huomioitu ja kaikki tehdään just eikä melkein. Lisäksi tehdään yleensä lisääntyvässä määrin aerobista. Pahimmillaan jopa 2x päivässä tunnin verran. Siihen treenit lisäksi ja illalla kehonhuoltoa, että seuraavasta päivästä selviää samalla lailla. Tarkoitus on pitää yllä lihasmassaa, mutta polttaa rasva pois, ei helppoa hommaa pidemmän päälle.

2. Syödään ohjeiden mukaan, grammalleen oikea määrä oikeaa tuotetta oikeaan kellonaikaan. Tässä vastuu ruokavalion suunnittelussa on usein valmentajan, kilpailijan täytyy vain tehdä eväät valmiiksi, roudata niitä mukana ja syödä kellonajan näyttämänä aikana. Vaikka kesken 4h luennon, jos niin täytyy tehdä. Lisäksi syödään lisäravinteita, yleensä kohtuu monta sorttia ja eri kellonaikoihin. Niistä on hyötyä, enkä usko että niin pienestä haluaa kukaan jättää voittoa jollekin muulle. Latausjuoma ja palautusjuoma tulee myös suunnitella dieettiä varten uusiksi. Jos dieetillä haluttaa suklaata, sitä ei syödä. Tässä vaiheessa ei lipsuta edes sitä 1% vertaa!

3. Nukutaan vielä paremmin ja enemmän kuin ennen, koska liikuntaa on enemmän ja ravintoa vähemmän. Lisäksi pitää huolehtia tarkemmin hieronnoista, venyttelystä ja muusta palauttavasta liikunnasta. Oma kultani esim. hieroo joka päivä hänen luona ollessani sinä päivänä treenatun lihaksen palauttavasti (kevyemmin) läpi. Tämäkin on tehnyt ison eron lihasten palautmisnopeudssa. Venyttelen myös jo tässä vaiheessa 20-30min ajan pahimmat jumipaikat 5 päivän välein läpi, jotta ensi treenissä olisi paremmin palautunut.

No niin, näitä kolmea viimeistä vaihetta jatketaan sitten sen n.12-26 viikkoa, riippuen pudotettavan painon määrästä ja halutusta dieettinopeudesta. Onko helppoa? Vaikka lavalla ei urheilla, niin fitness on lajina kovemman sortin urheilua.Oikeastaan, mielestäni se on kokonaisvaltaisin urheilulaji mitä tiedän, sillä sitä joko elää tai sitten ei. Kuinka moni SM- tason jääkiekkoilija valmistautuu kisoihin esim. 16 viikon tiukalla ohjelmalla, jota noudatetaan kellon tarkkaan? Jätetään karkki ottamatta, olut juomatta ja mennään sänkyyn ajoissa vaikka tulisi hyvä leffa telkkarista. Ja tähän päälle eletään vielä normaalia elämää (koulu, työ, perhe...) ilman että annetaan stressitasojen nousta kattoon. Tämä laji ei ole valittavissa hetken mielijohteesta, siihen valintaan kasvetaan mukaan ja sitä tulee haluta ja siitä tulee nauttia, jos siinä haluaa pärjätä. Tsemppiä kaikille saman lajin valinneille!

Lopuksi vielä tutkimisen arvoinen linkki, jos vähänkin laji kiinnostaa: http://ifbb.fi/fitness

Ja ei tämä ole kuitenkaan niin tiukkapipoista hommaa, että elämään ei muuta mahdu ja pitäisi  vaatia töissä että kahvitunnit on sen mukaan miten treenit ja ruokailut menevät. Enemmänkin tulee sunnitella treenit ja ruokailut, niin että ne sopivasti sujahtavat muuhun arkeen. Kun ei tästä kuitenkaan kukaan maksa sulle mitään ;) Eli vähän kärjistettyä tekstiä, mutta halusin tuoda esille mitä fitness on parhaimmillaan ja pahimmillaan - elämäntapa, josta tulee nauttia!

8 kommenttia:

  1. Tää oli hyvä kirjoitus :)
    -päivi-

    VastaaPoista
  2. Toki aika monessa muussakin urheilulajissa kaikki pyörii treenin, ruuan ja levon kolmiyhteyden ympärillä, jos haluaa kovalla tasolla menestyä. Monissa lajeissa niitä kovia treenejä on täytynyt tehdä aivan pikkulapsesta asti, muuten ei menestyksestä edes SM-tasolla voi haaveilla. Toki fitness ja kehonrakennus ovat myös kovia lajeja, mutta eivät todellakaan mitään ainutlaatuisia kovuudessaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tuossa lajissa onkin hienoa, että sitä voi harrastaa vielä vanhemmillakin päivillä :) Pointti ei ollut morkata muita lajeja, vaan tuoda esille fitnessin rankkuuta lajina, kun yllättävän suuri osa ei edes miellä sitä urheiluksi (tai kisoja urheilukilpailuiksi). Kisat kun ovat niin erityyliset mitä muissa perinteisimmissä lajeissa.

      Poista
  3. Rosie, haluaisin kuulla missä muussa lajissa kaikkiin osa-alueisiin pitää panostaa yhtä tarkasti joka ikinen päivä? Ei siis puhuta monestikko treenataan ja kuinka kovaa, vaan esim.pilkun tarkkaa syömistä päivittäin, lisäravinteet ja niiden ajoittaminen yms.

    VastaaPoista
  4. Tomppa, sun näkökanta on mun mielestä enemmänkin siihen diettivaiheeseen liittyvää. Jos muita lajeja miettii niin vaikkapa telievoimistelussa ja luistelussa ei huipulle ole asiaa jollei lajia ole harrastanut nuoresta pitäen hyvin määrätietoisesti. Käsittääkseni niissäkin panostetaan kaikkiin osa-alueisiin vaikkei niihin sisällykään selkeästi nähtävää "loppukiriä". Fitneksessä kuitenkin viimeinen viikko voi pilata kisat ihan vaan vääränlaisen syömisen takia eikä se mielestäni enää lukeudu siihen varsinaiseen treeniin vaan siinä mitataan sitten valmentajan taidot.

    , Nadja

    VastaaPoista
  5. Ehkä syömisen kanssa ei grammoilla pelata joka lajissa, mutta kyllä niitä lisäravinteita ja "lisäravinteita" muissakin lajeissa huipulla suunnitelmallisesti käytetään. Lisäksi esim. kestävyyslajeissa seurataan esimerkiksi veriarvoja erittäin tarkasti kunnon mittarina ja tarkkaa hommaa mahtaa sekin olla. Ja nimenomaan tuo keholajien äärimmäinen tarkkuus ajoittuu lähinnä dieetille (kuten Nadjakin sanoi), vaikka ei kai siitä offillakaan haittaa olisi. Pointtini on siis lähinnä se, että laji kuin laji, niin kyllä edes Suomen huipulle halutessaan täytyy olla valmis ottamaan laji "elämäntavaksi", kuten fitnessin kohdalla niin usein mainostetaan :)

    VastaaPoista
  6. Särähti korvaan tuo kiekkoilija-vertaus! Näin maailmanluokankin tasolla huipulla kiekkoilevan (tällä hetkellä sm-liigassa) puolisona voin kertoa, että kyllä se vaan on ammattiurheilussa lähes lajissa kuin lajissa pilkun tarkkaa. Lisäksi nämä urheilijat ovat AMMATTIURHEILIJOITA ihan syystä, treenit ovat alkaneet 3-vuotiaasta eteenpäin. Päivät, viikot, kuukaudet, vuodet, parit kymmenet vuodet rytmittyvät treenien, pelien ja urheilun ympärille. Treeniä/urheilua tulee 50 viikkoa vuodessa yleensä 6 päivää viikossa 1-2 kertaa päivässä (1-4 h tuntia kerrallaan). Ei puhettakaan, että voisi lähteä lomalle (saati esim. maailmanympärysmatkalle ;)) muulloin kuin kesällä 2 viikon loman aikana ja silloinkin hotellin valintakriteeri on, että siinä on hyvä kuntosali. Toki näistä jääkiekkoilijoista, aivan kuten jokaisen lajin edustajista, löytyy poikkeuksia, jotka ovat juhlimisineen julkisuudessa. Mutta suurin osa urheilee ammattimaisesti ammatikseen, lähtee aamulla treeneihin kun muu kansakunta töihin.
    Ja ihan samalla tavalla joutuu kyllä kiinnittämään huomiota ruokailuun, sen on oltava tarkkaa, tarpeeksi tiheään tapahtuvaa ja ehdottoman terveellistä&ravinteikasta palautumisen ja energian riittämisen kannalta! Lihashuolto nyt kuuluu ihan jokaiseen päivään, ainakin meillä miehen JOKA ilta loppuu venyttely/lihashuolto-sessioon telkkarin edessä. Hierontaa nyt tulee tietenkin muutaman kerran viikkoon, kun joukkueilla on omat hierojansa, fyssarinsa ja fysiikkavalmentajansa. Pelikaudella ei paljon juhlita ja mennään ajoissa nukkumaan ja vietetään muutenkin säännöllistä elämää.

    Eli mielestäni hieman huono kirjoitusvalinta tuo vertaus ammattikiekkoilijaan, niillä kun on kuitenkin viety tuo ammattimaisuus fitnessin harrastamisesta useine valmentajineen, hierojineen, lääkäreineen, tarkkoine päiväohjelmineen vähän vielä eteenpäin. Se ei vaan välttämättä näy ulospäin.

    Ei todellakaan ole tarkoitus dissata fitnessiä/kehonrakennusta(kas, siinä vielä astetta rankempi laji!), aivan hurjan vaativat urheilulajit ovat kyseessä, eikä suuri yleisö todellakaan tiedä millaisen treenivuosirumban plus rankat dieetit ja muun panostamisen urheilija käy läpi.

    Anyway, tsemppiä dieetillesi! Mukavia pakkaspäiviä Ouluun/Rovaniemelle :)

    Marissa

    VastaaPoista
  7. En tarkoittanut kirjoittaa suoraan jääkiekkoilijoita kohtaan mitä loukkauksia, vaan sitä etten usko edelleenkään että on olemassa lajia, joka on kokonaisvaltaisesti yhtä rankka mitä kehonrakennus. En itse ole ammattilainen, joten elämään mahtuu paljon muutakin, mutta ne jotka oikeasti elävät tälle lajille, niin eivät todellakaan käy edes silloin offikaudella kaljalla. Tarkasti suunnitellut ja lisäravinteet, tunnin tarkkuudella syödyt ja grammalleen punnitut eväät (jopa yöllä syötynä) tekevät lajista erittäin haastavan. En tarkoittanut myöskään että kuka treenaa tuntimääräisesti eniten, enemmänkin sitä kuinka hirveän tarkkaa tämä on jos ihan tosissaan haluaisi pärjätä ja ammatin itselleen lajista ottaa. Ja kunnioitan kyllä kaikkia urheilijoita, harmittaa vain kuinka moni kuvittelee että body fitness on vain punttitreeniä ja sitten vähän dieetataan ja keikistellään lavalla - ei mene ihan niin tosi elämässä :)

    VastaaPoista