torstai 30. kesäkuuta 2011

Tokio

Tokio

To 23.6.2011        Lentokentät, päivä 27.

Mitäs tästä kirjoittaisi? Aamulla mentiin Sandakanin kentälle, sieltä lento Kuala Lumpuriin, parin tunnin odottelu ja taas koneeseen, jonka nokka kohti Hong Kongia. Kentällä nukuimme kun ei saanut mitään hyvitystä 12h odottelusta (joka oli lennon perumisen syynä, muka 3.5 peruttu mutta meille tieto viime viikolla...). Hyvin kuitenkin tuli uni korvatulppien ja silmälappujen avulla ja aamulla jatkolento Tokioon. Huomiseen!

Pe 24.6.2011        Tokio, päivä 28.

Tänään sitten saavuttiin Nousevan auringon maahan, jossa iloisuus on itsestäänselvyys ja ylikohteliaisuus on välillä jopa naurettavaa. Saavuimme hotellillemme, joka halvasta hinnasta huolimatta on 200m päässä metrosta, parin pysäkin päässä Uenosta ja keskellä ravintola-kauppa -aluetta. Hotelli on myös uusi ja hieno, teet ja pesukamppeet on huoneessa ilmaisena ja ala-aulassa voi lämmittää mikrossa aamiaisen kun hotelli tarjoaa kahvit. Huone kyllä olemattoman pieni, mutta kylpyamme löytyi.

Kävimme kiertelmässä lähialueita ja ihmettelemässä Tokiota. Kauppojen hintoja tarkkailtiin kovasti, kun korkeista hinnoista on varoiteltu ja täällä pitäs kuitenki syödä se 5 kertaa päivässä, kulkea julkisilla ja nähtävyydetkin maksaa usein. Onneksi ruoka on kuitenkin kohtuuhalpaa, kaupan valmisateriat on 3-7€ ja ne tarvii vain lämmittää/syödä suoraan purkista. Juomat maksaa euron ja kahden välillä, kuten suomessa. Vain kasvikset ja hedelmät on kalliimpia, joten eiköhän sitä 30€ riitä päivän ateroihin jos kerran-pari käy raflassa.

Syömässä käytiin ulkona, 12€ maksoi yhteensä ruoat; ankkaa ja jotain kasvis-lihasalaattia. Puoliksi molemmat, kun ei raskinut isompaa ottaa alkuun. Mutta maha täyttyi ja ankka oli hyvää! Ilalla kävelyreissun jälkeen mentiin hotellin kylpyammeeseen rentoutumaan, kulta hieroi niskaani ja hämärässä sai mielen puhdistettua ja matustamisen stressi jäi taakse. Sitten yöpuulle ja huomenna aamusta liikenteeseen!



La 25.6.2011        Tokio, päivä 29.

Aamu alkoi supermarketista, jonne raahauduimme hakemaan aamupalaa hurjan 15m matkan. Käteen tarttui nuudeli-kanaruoka jollain rehulisäkkeellä. Paketissa luki; 20g proteiini ja 350kcal. About. Kaikissa on normaalinumeroilla ravintosisältö, vaikka ainesosaluettelosta ei ymmärrä mitään. Ala-aulassa oli kahvimaatit, joista keräsimme kofeiinit ruoan lisukkeeksi ja sitten vielä yksi kuppi käteen ja matkalle. Metrolla (1,5€) pääsi Asakusaan nopeasti; siellä oli tarkoitus viettää päivä.

Kiertelimme pakolliset hienot temppelialueet puiston ympärillä, kuvailimme rakennuksia ja luontoa sekä ihmettelimme ostoskadun vilinää ja pieniä kojuja. Hintataso oli kaukoidän hintoihin tottuneelle korkea, joten heräteostokset jäi pois. Lounaaksi valmissushirullia ja kana-satay vartaita, jotka marketista haun jälkeen nautimme jalkakäytävän reunalla istuen. Kaupan myyjät on myös ylikohteliaita; hirveä pälinä japaniksi koko ajan, kumartelua ja kun vartaat lämmitettiin, otti myyjä juoksuaskeleet 2m päässä olevaan mikroon, jottei meidän tarvitse odottaa. Hauskaa :) Kävimme Asahi Super Dry buildingissa 22. kerroksessa melkein-kahvilla, sillä hintaa kupilla oli 4€. Pikainen maisemakatsaus ja ulos + mäkkäriin 1,5€ kahville (hyvää!). Pikkunälissään päivän kävelystä eksyimme jonnekin herkkuruoka-osastolle, jossa oli astetta kalliimpia ja hienompia ruokia. Maisteluja oli paljon, saatiin mm. makkaraa, leikkelettä, confittia, riisikakkupalloja, suklaata, teetä, kahvia, tomaattia, keksiä ja jotain leivosta. Siinä tuli välipala ja ihan ilmaiseksi! Pussissa oli 2,5€ valmisherkkuateriat, joten näytimme ehkä siltä että ostaisimme jotain, ei tullut niin huono omatunto pummaamisesta ;). Kun näiden päiväaterioiden aika oli, otimme 3,5€ punaviinipullon kouraan ja menimme joenrantaan syömään. Pullo oli muovipussissa, kun ei ollut tietoa miten paikalliset suhtautuvat julkijuopotteluun. Hyvä ruoka ja hyvä viini - eikä hinnalla pilattu. Seurakin oli loistavaa.

Sitten käveltiin 1,5km matka hotellille, meni 1,5h. Älkää kysykö miksi. Tai no, kauppoja oli paljon matkalla ja mukaan lähti välipalat, jääkahvit huomiselle ja jopa paikallinen valmisdrinkki (1€). Kauppa oli halvin tähänastisista, 2xkahvi, 2xpepsi, 2xterveellinen valmisruoka, 1xtölkkidrinkki = 11€. Kiireenvilkkaa hotellille ja eväälle. Kellokin jo seitsemän, eli pitkä päivä takana. Vielä rentoutumista, nettisurffailua huomista varten ja viinin nauttimista ja sitten iltaeväälle. Pitää lähteä jonnekin ulos syömään ja ehkä vähän jätskiä ja namejakin ostetaan, näin juhannuksen kunniaksi!






Su 26.6.2011        Tokio, päivä 30.

Aamupala meni taas hotellin aulassa kahvin kera, sitten suunnattiinkiin Uenoon päin. Aamupäivä kierreltiin Ueno parkissa, Shrinejä ihailemassa ja paikallista elämänmenoa ihmettelemässä. Rahanvaihto oli muuten vähän haastavaa, käteistä ei ollut kummallakaan ja kun tiedettiin että sunnuntaina ei pankit ole auki, niin ajateltiin nostaa rahaa. Mutta automaattien kanssa oli vielä suurempia ongelmia, nimittäin niihin kävi melkein aina vain paikalliset luottokortit. Visa kyllä monesti kävi, mutta vain jos se oli Japanissa hankittu. Neljäs kerta toden sanoi tällä kertaa ja rahaa saatiin niin että päästiin syömään. Lounaaksi 10,5€ luksusbuffet Intialaista currya ja salaatteja - maha paukkui ja jaksoi taas iltapäivän.

Kahden aikaan vaihdoimme Harajukun alueelle, jossa yritettiin bongailla hienosti pukeutuneita paikallisia ja samalla ihailtiin hienoa puistoaluetta. Iltapäivän aikana nähtiin kuitenkin vain geisha, pari goottia, pari hauskasti meikattua tyttöä (jotain animetyylisiä ehkä) ja hoitsu-lääkäripari. Olihan siinäkin kyllä vähäksi aikaa hauskuutta. Tosin paikallisista ei aina tiedä onko ne pukeutuneet tarkoituksella vai muuten vain länsimaalaisen mielestä huvittavan näköisiä. Päivä meni pitkälle Shibuyaa kävellessä ja salia etsiessä - tänään oli tarkoitus mennä treenille. Parin tunnin ajan metsästettiin saleja samalla kuin katseltiin maisemia. Lopputuloksena päätettiin ettei mennä minnekään. Halvin oli nimittäin 30€ kertakäynnillä ja Gold's Gym vielä. Lisäksi oli joku vähän arvokkaampi muu sali ja selvästi kauempana jossain olis ollut 20€ hintainen perinteisempi sali. Liikaa parin tunnin liikunnasta pulittaa 60€...Mentiin siis kaupasta hakemaan sushilaatikko suruun ja syötiin pikniktyyliin kadunvarrella, hyviä taasen! Illemmalla kierreltiin vielä merkkikauppojen näyteikkunoita läpi, Pradan liike oli paras; kerrostalo rakentui kuplan mallisista ikkunoista joista näki liikeeseen ohi kävellessä. Turvamies ovella ja pari asiakasta koko talossa. Kävelyä tuli päivän aikana paljon, jalat laahustaen haettiin iltapala ja aamupala valmiiksi kaupasta ja mentiin metrolla takaisin hotellille. Huomenna onkin vähän erikoisempi ja poikkeuksellinen päivä, nimittäin mennään DisneyLandiin koko pitkäksi päiväksi!!! Kiitos kulta lahjasta, tunnet minut hyvin :D






Ma 27.6.2011        Tokio, päivä 31.

Ilta meni vähän pitkälle ja halusimme olla ajoissa Disney Landissa, joten kolmen ja puolen tunnin unien ja neljän kahvin voimalla lähdimme kohti rautatieasemaa. Olimmekin perillä 5min huvipuiston avaamisen jälkeen - monen muun kanssa. Puisto oli iso, kävimme vain disney landin puolella, disney sea oli oma kompleksinsa ja sitä ei voi edes ottaa samalle päivälle. Ymmärrän miksi, sillä ei tuota puistoa kerennyt edes päivässä käymään läpi. Toki jonoja oli paljon, 20-60min jonotusajat ihan iltamyöhän jopa 3min aikaa lukuunottamatta. Ruoka oli kallista, ostettiin pieni mikkiruoka (riisi, kanamurska, munakokkeli) ja toiseksi hampurilainen (hyvä perusburgeri, kanasalaatti ja laittikokis), jotka maksoivat 6-7€/kpl ja olivat halvimpia mitä löytyi. Poppareita pieni astia oli 3€ ja jopa pieni jätski 3€. Kolme euroa olikin minimi jolla jotain sai. 12h puistossaoloaikaan piti ottaa lisäksi pienet omat salaeväät ja popcornit että jaksoi. Vettä onneksi sai hanasta ilmaisena, juomat myös kalliit.

Mutta itse puistoon; huippuhieno paikka! Alue oli jaettu useaan osaan; Tomorrowland, Adventureland, Western ym. ja jokaisella alueella omat teemaravintolat, laitteet, nähtävyydet ja jopa maustetut popparit. Yksityiskohdat oli upeita ja kaikki hienosti tehtyä,  jopa jonottaminen oli hauskaa, kun sen sai tehdä upeassa ympäristössä katsellen animaatioita ja lavasteita. Hurjuutta laitteilla ei ollut, mutta näyttävyyttä kyllä - sai ihailla ja ihmetellä esim. Pirates of the Caribbean - lavasteita, joissa Jack näytti ihan elävältä. yli 10min venematka keskelle elokuvamaailmaa oli upea. Myös kummituslinna teki suuren vaikutuksen. Se oli oikeasti jännittävä; läpikuultavia, tanssivia kummituksia, jotka katosivat kun vaunu siirtyi hieman ym. Ei voinut kuin ihmetellä että miten tuo on tehty. Kolmas huippu oli vuoristorata, joka oli kaivosteemaan tehty. Vaunu kiikkui vuorta ylös, laskeutui kaivoksiin ja ympärillä pyöri lepakoita, eläimiä ym. Yksi pelottava kohta oli vesiradan pudotus, jossa melkein pystysuuntainen vaunun pudotus otti mahasta enemmän kuin kaivosvuoristoradassa missään vaiheessa. Pelotti hieman kun tajusin että tuosta me mennään alas. Monen eri sadun maailmaan pääsi pienessä vaunussa, joka kiersi eri skeemoja läpi. Lavasteita ei voi kuin kehua. Kävimme myös Star Warsin 3D näytöksessä, pikkuvuoristoradassa, Minnin talossa, Robinsonin puutalossa, Monster inc.radalla ja monessa muussa hienossa paikassa. Kävelyä tuli helkutin paljon - 15km varmasti. Istuttiin ehkä 3h sen 15h aikana joka oltiin liikenteessä.

Vielä pieni loppuhuomautus; väsyneenä pimeässä Tokiossa eksyy kartankin kanssa. Jopa sellaisen, jossa on merkki 'olet tässä' ja loppupistekin näkösällä. Voi kävellä jopa 1,5km väärään suuntaan keskellä puistoa, jota ei tullessa ollut. Tämä vain siksi, kun luottaa karttaan eikä omaan "ei tämä näytä tutulta" -ajatukseen. Kartta nimittäin näyttää ilmansuunnan sen mukaan minne päin se on asetettu kadulle.. Tässä tapauksessa etelä olikin pohjoisessa ja samoin me. Mutta onneksemme olimme lukeneet Madventuresin kirjaa, jonka avulla huomasimme miten nipistää metrolipuista hieman (anteeksi Tokion metro). Ostimme nimittäin lastenlipun automaatista, kun ketään ei ollut enää valvontakopissa, puoleen hintaan lähti!






Tiistai, 28.6.2011        Tokio, päivä 32.

Aamulla kirjasimme itsemme pihalle hotellista ja lähdimme kiertämään Keskusta läpi. Japsit on niin väsyneitä ja kiireisiä, vaikka hellettä on 32 astetta niin silti on kaikilla puvut päällä. Vaatteet ovat siis hienot ja tyylikkäät ja olemus huoliteltu aina, mutta silmäpussit ja ihmisten nukkuminen metrossa paljastavat väen väsyneeksi. Parhaimmillaan bongasimme seisaaltaan nukkuvan ihmisen metrossa sekä kahvikuppi kädessä nukahtaneen naisraukan.

Kävimme katsomassa myös ekan ja vikan museon Tokiossa, Kriminologinen museo oli ilmainen ja helpon metromatkan päässä. Tai niin luulimme, jokainen paikallinen ohjasi meitä väärään paikkaan, mutta lopulta löysimme tiekartan avulla perille. Hirveät kidutusmenetelmät saivat kylmiä väreitä aikaiseksi, joten seuraavaksi oli aika mennä piristävälle lounaalle. Ajoimme metrolla Ginzan keskelle ja kauhistelimme hintoja. Tavaratalon alakerrasta löytyi onneksi valmisaterioita - todella hyviä sellaisia - viiden euron hinnalla. Menimme ostarin kattoterassille syömään ja sen jälkeen vielä kävelyä ja kiertelyä ennen kuin palasimme hotellille. Lento lähti yhdeksältä illalla, joten menimme junalla asemalle. Yllätykseksi kuitenkin emme päässeet lipulla ulos asemalta, koska otimme vahingossa hieman kalliimman junan mihin lippu riitti. Käteistä ei ollut enää yhtään ja visa ei käynyt tiskillä, hätä tuli kun mietimme mitä tehdä. Vartija päästi meidät kuitenkin läpi kun aloin epätoivossa hätäilemään että miten keretään lennolle jos pitää lähteä rahanvaihtoon vielä. Kiitos kiltit paikalliset!

Koneessa oli ilmaiset juomat ja kun alkoholia oli nautittu vähän reissun aikana, päätimme ottaa ilmaiset viinit. Ennen ruokaa olimme ottaneet miedot nukahtamislääkkeet jotta saatais nukuttua lento ja selvittäisiin kovasta aikaerorasituksesta. Sitten fiksusti kuoharipullo, valkkaripullo ja punkkupullo - kaikki 2,8dl kokoisia. Kulta nukahti kesken kahvinjuonnin, nostin kupin pystyyn ennen kuin kahvi kaatui pöydälle ja sitten alettiin oikeasti unille. Ja hyvin nukuttiin koko lento. En suosittele silti testaamaan vaikka toimikin, ammattini vuoksi.




Tuomaksen ajatuksia:

Teksi jää vähän lyhyeksi koska väsyttää. =)
Tokio, mielettömän siisti ja ystävällinen kaupunki. Roskia tai tupakantumppeja ei missään, siitä napsuu sakot. Näytti sen takia jotenkin epätodelliselta kun tottunut vähän muuhun. Ihmiset olivat yli ystävällisiä varsinkin palveluammateissa, mutta ihan kadullakin kyllä tultiin kysymään tarvitaanko apua jos seisottiin kartta väärinpäin kädessä jossain tienposkessa.

Pukukoodi näytti olevan suorat housut sekä kauluspaita ja salkku, ammatista ja iästä riippumatta.  Siistiltä näyttäminen sekä kohtuuton työmäärä kuuluvat japanilaiseen mantaliteettiin. Iltaisin kun palasimme metrolla hotellille oli näitä pukumiehiä nuokkumassa 22-23.00 välillä matkalla kotiin-MItä enemmän töitä teet sen parempi olet. Ja väsyneemmään ja stressaantunemman näköinen.

Ruoka oli hyvää, ja se oli kohtuu edullista jos ei esim.Ginzan kalliillaa bulevardilla mennyt ensimmäiseen gourmetravintolaan mitä nälissään kadunvarrella näki. Sushia, eri liha/kasvis sekoituksia yms.

Tokion metrosysteemi oli lähes identtinen Pekingin kanssa, eli toimii ja hyvin! Pitkätkin matkat taittuu helposti ja verkosto on kohtuu selvä vaihtopysäkkeineen.

Saleja löytyi ja hyviä, pari Gold´s gymiä bongattiin mutta hinta vetas maton alta: 30€ kerta. Jäi sitten tekemättä kun 2 ihmisen treenit ois ollu 120€ siltä ajalta mitä siellä oltiin.

Hienoja puistoja oli paljon, kohtuu rauhallisikin kun vertaa pekingin vastaaviin. Temppelialueita  oli myös ja hienoja nekin, japanilainen tyyli on aika lähellä kiinalaista.

Disneyland oli parempi kuin hyvä. Jos olette käymässä floridassa,kaliforniassa,hong kongissa, tokiossa tai pariisissa, menkää sinne. Niin mielettömän hienosti toteutettu puisto että unohti olevan pari kolme vuotta puiston kävijöiden keski-iän yläpuoilella. Ihan mielettömän iso alue jossa ei mitään ole toteutettu sinnepäin vain kaikki on täydellisesti toteutettua kukka istutuksia myöten. Kummituslinna joka mykisti efekteillään, pirates of the caribean rata jonka robottinuket näyttivät elävän, vuoristoradat, roger rabit, star wars...12 tuntia meni hetkessä ja laitteita jäi testaamatta sekä samankokoinen disney sea-puisto jäi käymättä.

Tokion hintataso oli kallis, bongasin 120 euron kirsikkatomaattirasian Ginzan tavaratalon herkkuosastolta, kohtuu hyvä hinta. Taksit ovan kalliita, mutta taas jotkin tuotteet edullisempia kun suomessa.

Kaupungissa on todella paljon nähtävää, ei hirveästi ehditty tarkastella kun tuo disneypäivä söi yhden päivän pois. Mukava ois uudestaan käydä joskus, pannaan tämäkin listalle.

Nice place with nice people, käykää ihmeessä!

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Borneo!

Ke 15.6.2011        Borneo, päivä 19.

Saimme luvan mennä etukäteisaamiaiselle, koskan piti kiirehtiä kentälle jo seiskan jälkeen ja aamiainen alkoi vasta puoli kahdeksalta. Ihan hyvin sai evästä kun pyysimme paistamaan kananmunia vielä murojen ja muun lisäksi. Kuitenkin jotenkin hassusti jo kentälle päästyämme iski nälkä ja kulta haki paikallisen kana"pullan" välipalaksi. Matka kentälle kesti tylsästi tunnin, mutta pikku unenpöpperössä aika meni nopeaa. Oli muuten jännä, kun maksoimme air asialle etukäteen kana-riisin ja kahvin, mutta saimme vain veden ja kahvista laskutettiin ekstraa. Tästä kysyttyämme ilmoitettiin, että kahvi on vaihdettu veteen listalle ja saimme sen pienen vesikupin aamukahvin tilalta. Reilua.

Kota Kinabalulle saavuttuamme jouduimme ottamaan taksin hotellille ja kun mittareita ei täälläkään näköjään käytetä, niin hintaa tuli 25myr muutaman kilsan matkalle. Myös keskustaan maksoi 15myr vaikka matkaa oli ehkä se kolme kilometriä. Ei ole reilua, taksikuskit tienaa näköjään ihan kiitettävästi täällä. Vettä satoi tullessamme, joten suuntasimme ruoan jälkeen taksilla keskustan suureen ostoskeskukseen. Sieltä bongailtiin kaikennököisiä kauppoja, leffateatteri, ravintoloita ja kahviloita sekä vaikka mitä! Myös kuntosalin tapainen löytyi, saamme viikon ilmaisen tutustumisen rinnakkaissalille, joten vaikka taksi on 5€ suuntaan, niin treeni on ilmaista, eli hyvä diili. Monta tuntia meni kierrellessä ja kuivalihaa ja -hedelmää napsiessa, mutta kahdeksan aikaan lähdimme jo illallisen kautta hotellille. Pitkä päivä takana ja huomenna toivottavasti vähän parempi keli edessä, muuten menee lomarahat shoppailuun! On myös hauska huomata, että hotellialue on paikallisten asuinaluetta ja turisteja vähemmän. Vastaan käveli paikallisia lapsia, jotka innoissaan vilkuttivat ja tervehtivät meitä jokainen vuorollaan :)





To 16.6.2011        Borneo, päivä 20.

Hotellilla ei ollut buffetaamiaista, joten menimme suoraan kaupunkiin syömään ekat eväät. Kulkuneuvona toimi hotellin oma shuttle bus, jossa olimme ainoat asiakkaat. Hintaa 6myr, kun taksi maksaa 20, eli hyvä säästö! Koko aamu meni kyllä kärtytessä ja valittaessa, kun eilen illalla saimme tietää että Tokion lentomme on peruttu. Aamiaisen jälkeen kävelin 1,5km matkan Dragonairin toimistoon selvittämään että miten me sinne Tokioon päästään sitten. Kuulemma seuraavana päivänä iltapäivän aikaan... Eli 16h odotus toisella välilaskulla alunperin olleen alle 3h sijaan, ei naurata. Matkustusta tulisi kaksi kokonaista päivää ja menetettäisiin koko ensimmäinen Tokion päivä. Mitään ei korvata, mitään ei hyvitetä, lentoluokkaa ei koroteta eikä päästä edes Loungeen yöksi. Reilu peli. Aamulla lähtevä kone on täysi, mutta meidät laitettiin jonoon, saisi sen 6h enemmän olla perillä edes.

Turhan neuvottelun jälkeen suunnistin kaupunkiin takaisin ja kiertelimme ostosalueita ja satamaa päivän. Rennosti meni iltapäivä, joten oli hyvä ottaa sitten kunnon salitreeni. City Mall:illa oli meidän ilmainen treeniviikko, sinne pääsi taksilla 5€ suunta. Eli se tuli sitten salikäynnin hinnaksi. Treeni sujui ja paikka oli viihtyisä, lämmittelylaitteilta näki suoraan tien yli olevaan metsään. Jos polkisin pyörää joskus, niin tekisin sen täällä. Takaisin taksia odoteltiin tunti, kun eka pyyntö ei mennyt läpi ja vasta toisen soiton jälkeen saimme kyydin. Mutta kauppa oli auki ja hain kanaa aina kun nälkä iski, eli kahdesti tuona aikana ;)

Hotellille kun päästiin niin ekaksi katsottiin sää. Huomiselle ei juurikaan sadetta, joten päätimme lähteä Kinabalu Parkiin! Kyydin varaaminen, aamupalan hankinta etukäteen hotellin ravintolasta, pakkaaminen ja nettisurffailu puistoa tutkien veivät illan pitkäksi. Jouduimme myös vaihtamaan huonetta putkityön takia, mutta samalta käytävältä ja hieman isompaan, joten ei ollut iso homma. Jännityksestä huolimatta uni tuli puolen yön aikaan sänkyyn mennessä ja toivoi vain että kuuden jälkeen soiva kello herättäisi varmasti.







Pe 17.6.2011        Borneo, päivä 21.

6.20 soitti herätyskello sulosävelmiään ja herätti kaksi väsynyttä matkalaista reissuun. Aamupalaksi chilikanaa ja riisiä sekä kahvia, sitten taksilla bussille. Bussiasemalla on periaate, että minivan kerätään täyteen matkustajia ja sitten mennään. Hintaa 20myr/hlö ja olimme melkein viimeisiä (2 meidän jälkeen) joten odotusta vain  puoli tuntia ja sitten vajaan 2h ajo puistoon. Matkalla näki hienoja maisemia ja unta ei saanut tien surkeasta laadusta ja kuskin hurjapäisyydestä johtuen.

Perillä oli viileä, olimme jo 1,56km korkeudessa valmiiksi ja osa kävelyreiteistä nousi vielä jonkin verran korkeammalle. Kävimme ensin "helpon" 1,5km retken tunnissa. "helppo" siksi, kun reitti oli mutainen, liukas, täynnä oksia ja vähän lammikoita ym. ja meillä ei ollut vaelluskenkiä. En mä tiennyt joutuvani oikeasti näin huonolle polulle! Toki sadekausi on huonontanut tietä paljon ja hyvin me selviydyttiin rappusista ja mäistä.

Tuntui hurjalta kävellä oikeassa viidakossa, jossa ympärillä kauheasti sirinää, lintujen ääniä ja paljon pieniä ötököitä. Hämähäkinseittejä tuli koko ajan vastaan ja niihin käveltiin päin aika monesti. Näimme lintuja ja jonkin eläimen vilahtavan, ehkä kissaeläimen, puun taakse. Jännää, mutta ei nähty sen tarkkemin, että osaisi sano mikä eläin oli kyseessä. Vaelluksen jälkeen ja sen aikanankin napostelimme evästä ja katsastimme paikallisen ravintolatarjonnan. Päätimme kuitenkin kiertää toista reittiä takaisin alkupisteeseen ja syödä siellä kunnon eväät. Reitti oli vielä vaikeampi ja nousi korkeammalle, 1,5km myöskin ehkä ja kesti yli tunnin. Sen jälkeen edullinen paikallinen murkina ja kahvia ja Botanical gardeniin tutkimaan kasvillisuutta ja orkideoja tarkemmin.

Kolmen jälkeen bongasimme taksin, joka lupasi viedä meidät samaan hintaa kaupunkiin, jos saisi pari muuta kyytiin. Kyytiläiset löytyi vartissa ja pikamatka keskustaan alkoi. Menimme ostarille hengailemaan ja syömään ennen kuin palasimme hotellille. Huomenna olisi tarkoitus mennä Manukan Islandilla käymään! Harmi että taas ehkä sataa. Mutta maisemat on silti varmasti hienot.






la 18.6.2011        Borneo, päivä 22.

Aamulla kun raotin verhoa, näin kirkkaan sinisen taivaan ja auringon! Kerrankin hieno keli, ja suunnitelmat retkistä osui ihan nappiin ja oikea keli oikealle päivälle. Varasimme taas shuttle bussin kaupunkiin, joten aikaa aamupalalle lähiravintolassa oli ihan hyvin. Kyyti lähtee aina 10.30 ja kuski kiltisti vei meidät suoraan satamaan, kun olimme ainoat asiakkaat. Olin yön aikana varannut meille salaa retken Borneoon, kahden päivän kiertomatkan maanantaille. Olkoon tämä etukäteis- vuosipäivälahja :)

Nappasimme pikaveneen Manukanille ja upean 20min veneilyn jälkeen olimme tällä trooppisella ja kauniilla saarella. Valkoinen hiekka houkutteli auringonottoon ja vihreä meri uimiseen, joten varasimme pyyhkeille ainoan aurinkoisen kohdan (palmuja ja puita alkaa jo rannalta!)  ja otimme uikkarit esiin. En nähnyt koko aikana ketään naista normibiksuissa ja uimahousuiset miehet oli myös vähissä. Huomaa että on muslimimaa ja japanilaiset turistit ilmeisesti siveellisiä.

Hetken makoilun jälkeen aloin voida pahoin ja tunne paheni koko ajan. Loppujen lopuksi sain ilmeisesti mahataudin jostain ja mikään ruoka tai juoma ei pysynyt sisällä ennen iltakahdeksaa, jolloin sain alas vähän hedelmiä ja 75g karkkia hitaasti syöden. Sen jälkeen jo vesi ja tee onnistui myös jäämään sisälle ja olo alkoi helpottaa. Saari oli kaunis ja ainoa rantapäivä Borneossa, joten harmittaa olla taas kipeä.  Mutta eipä sille voi mitään, ehkä tästä paranen ennen viidakkoretkeä! Tai varmasti paranen.

Nyt pitäs pakkailla huomista varten, kun vaihdamme Sandakaniin. Nyt toivon että jätski ja hedelmät antas vähän voimia ja huomenna olisi parempi olo. Öitä!






Su 19.6.2011        Borneo, päivä 23.

Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle tuttuun malliin, kylläkin tällä kertaa lentokentälle. Air Asia oli hieman myöhässä, mutta 35min lento ei onneksi paljoa loma-aikaa vienyt. Hotellille löydettyämme tutkiskelimme kaupunkia, ihastelimme merenrantaa ja söimme paikallisissa ravintoloissa - vieläkin edullisemmissa kuin Kota Kinabalulla. NImittäin paikallinen nuudelispecial maksoi 1,6€ ja siinä oli herkullinen makea soijakastike ja paljon mereneläviä, ehkä parhaimman makuinen ruoka tähän mennessä. Myös kaupassa on halpaa kitupiikille, mehujää maksaa 15-20 senttiä ja kolatölkki 35 senttiä. Kylläkään laittiversiota ei meinaa löytyä mistään koskaan, joten vesi on hyvä juoma taas.

Illalla mentiin hotellin katolle ravintola/baariin, joka on hienosti sisustettu ulkoilmakatos. Maisemat merelle ovat upeat ja lamppujen valossa on todella tunnelmallista. Istuskelimme parisen tuntia ja rentouduimme, kulta hieroi samalla jalkojani ja löhösin sohvapenkillä. saimme myös tervetulojuomat; mangojääjuomat, hyviä oli. Päivän ainoa varjopuoli oli kipeä mahani, koko päivänä ei saanut alas juuri muuta kuin karkkia ja jotain pientä ha helposti sulavaa. Mutta nou problem, loma korvaa kaiken!





Su 20.6.2011        Borneo, päivä 24.

Aamupalalla oli ongelmia, emme meinanneet saada kuin yhden ruoan vaikka varasimme double roomin ja kahdelle vielä. Saimme kuiten pienen tingan jälkeen evästä; paahtiksen, munan, makkaranpätkän ja papuja. Ei ihan lähteny nälkä.

Puoli ysiltä meidät haettiin elämysmatkalle, jota emme ikinä unohtaisi. Ensin ajo Sepilokiin, Orang Utaneja katsomaan. Keskus on suunniteltu itsenäistämään orankilapsia viidakkoelämään; niitä ruokitaan, hoivataan ja opetetaan kulkemaan metsässä. Sitten koittaa vapaus, joka orangista riippuen kestää lopunelämän, tai ei yhtään - nimittäin jotkut palaavat lopun ikänsä keskukseen vähintään ruokinta-aikoihin. Nähtiin monia orankeja läheltäkin, myös luonnovaraisia apinoita, joita muuten pitää varoa. Lyhythäntämakakit nimittäin ovat ilmeisen aggressiivisia ja joskus ikävästi vesikauhuisia. Joten pysyttelimme kaukana niistä viidakkokävelyn aikana ja vaihdoimme suuntaa heti kun apinalauma tuli vastaan :)

Seuraavaksi mentiin lounaalle upeaan viidakkohotelliin, ihasteltiin upean upeita maisemia ja nautittiin herkullinen ruoka. Ruoan jälkeen olikin aika mennä määränpäähän, eli keskelle viidakkoa joen varrella sijaitsevaan adventure lodgeen. Perille kesti tunti ajaa ja vielä pieni joenylitys veneellä. Samantien päälle iski kunnon ukkonen ja kaatosade. Nautimme teen ja paikallisia leivoksia saden laantumista odotellessamme, kunnes oli illan kohokohdan vuoro - veneretki joelle! Hyppäsimme veneeseen 6 hengen porukassa ja aloitimme 2 tunnin eläintenbongailun. Ensin nähtiin useita lintuja ja makakeja. Seuraavaksi nähtiin nokka-apinoita ja myrkkykäärme puussa (melkein pääni päällä!). Hetken kuluttua vielä harvinaisuus, nimittäin valtava villinorsulauma joenrannalla! Kuulemma vain 1-4 kertaa kuussa näköhavaintoja ja juuri meidän kohdalle sattui, eli kaikki sairastumiset ja murheet unohtuivat heti. Paluumatka hotellille sujui suut hymyssä :)

Hotellilla saimme herkkuillallisen ja sitten toinen kohokohta, nimittäin ötökkä"ystävän" yökävely pimeässä viidakossa. Iilimatosukat ja kumpparit jalkaan, hyttysmyrkkykuorrutus iholle ja lamput kouraan, sitten viidakkoon! Sammakoita, hämähäkkejä, tuhatjalkaisia, apinoita, lintuja, civettikissa ja muuta mukavaa tuli bongattua. Pelotti ihan hirveästi kun pimeässä puunrungossa oli kunnon myrkkyhämähäkkejä ja -matoja. Yhden hämähäkin myrkky voi kuulemma tappaa ihmisen jos useampi hämähäkki pääsisi puremaan yhtä aikaa, yhdestä vain sairastuisti viikoiksi. Ja olimme puolen metrin päässä siitä. 20cm tuhatjalkanen on myös todella myrkyllinen ja siitäkin sain lähikuvan, samoin 25cm hämähäkistä, joka onneksi oli vaaraton. Neljän hegen porukasta yksi turisti sai myös iilimadon jalkaansa. Karmivan kiinnostava paikka.

Sitten yömajaan yöpuulle, viidakon äänet ympärillä loivat jännitystä ja rapinat katolla eivät ainakaan sitä vähentäneet. Ilmaistointi oli onneksi ja kunnon sääskienesto, silti vuorasimme itsemme myrkyllä yöksi. Aamulla onkin aikainen herätys, joten onneksi pitkä päivä auttoi unen tuloon.








Su 21.6.2011        Borneo, päivä 25.

Aamu alkoi puoli kuudelta aamusumussa veneilyllä. Olo oli hieman tokkurainen, mutta into uusien eläinlajien löydöstä piristi hyvin. Erilaisia apinoita ja lintuja löytyi taas, ja lopulta myös toinen harvinaisempi eläin, krokotiili! En meinannut uskoa silmiäni kun näin sen, vain puolitoista metrinen, mutta silti oli uskomatonta nähdä sellainen livenä. Näimme myös jotain pään/tukin tapaista, joka osoittautui melkein viisimetriseksi krokotiiliksi, yksi suurimmista mitä oppaamme oli ikinä nähnyt. Uskomatonta, onneksi se katosi veteen ennen kuin näin kokonaan, muuten olisin pelännyt koko loppumatkan, sillä opas kertoi yhden tappaneen neljä ihmistä ennen kuin se saatiin kiinni ja vietiin puistoon.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Gomanotong caves - luolaan, joka osoittautui elämäni karmivimmaksi kokemukseksi. Syötäviä, hyvin kalliita linnunpesiä täynnä oleva pesä kuulosti jännältä, mutta lähemmäs päästyämme hirveä haju ja ääntely levisi ympärille. Pimeä, korkea luola oli kostea ja täynnä lepakoita, lintuja ja lentäviä pieniä ötököitä. Lepakonjätöksiä metrien pinoja, viidensadan vuoden ajalta, sekä kulkuväylä, joka oli niin liukas ettei meinannut pystyssä pysyä. Jännintä oli kuitenkin myrkylliset madot ja miljoonat torakat! Jalkojen ympärillä vilistä eri kokoisia ja näköisiä torakoita hirveä määrä koko ajan. En uskaltanut pysähtyä ja tärisin inhosta koko ajan. Kun opas sylkäisi maahan (ulosteseen), ilmestyi sekunnin murto-osassa kymmeniä torakoita sylkeen kiinni - nälkäisiä kuulemma. Sieltä ne vain tunki ulosteen läpi väistämättä, halutti pitää kaiteesta kiinni, mutta sekin oli täynnä kaikkea. Onneksi kohta oltiin ulkona ja mentiin lounaalle Hotel Sabahiin. Hieno buffet sai unohtamaan kauhut ja bussimatka kaupunkiin meni puoliksi nukkuessa. Vielä kaupunkikierros Agnesin talolla, War memorialilla ja Buddhatemppelillä, hedelmäostokset torilla ja hotellille suihkuun. Jännistäkin jännin päivä takana ja rento ilta kaupungissa, kattoravintolassa ja hotellilla edessä. Huomenna ehkä vähän kevyemmällä ohjelmalla :)






Ke 22.6.2011        Borneo, päivä 26.

Viimeinen päivä Borneossa edessä. Aurinko paistoi taas kauniisti, joten aamiaisen ja rasvailun jälkeen lähdimme etsimään postia. Piti nimittäin palauttaa vihdoin finnairin kutit ja korvaushakemukset, on vähän viimetingassa jo, mutta oli ongelmia vähän kaiken kanssa. Nyt se kuitenkin saatiin tehtyä, eli loppupäiväksi luvassa vain rentoilua.

Salista ei ollut hajuakaan, mutta semmoisen halusimme löytää, joten menimme kävelemällä 1,5km päässä olevaan hotelliin, jossa kuulemma on sali ainakin asiakkaiden käyttöön. Sali oli, pieni kylläkin, mutta jotain peruskoneita löyty. Takaisin kävely tuskaisen kuumassa ja kosteassa ilmassa veti naamat totiseksi hetkeksi, mutta kun saimme bikinit ja treenikamppeet pakettiin, hyppäsimme taksiin ja ajoimme sillä hotellille, ei vain jaksanut kävellä enää. Samaan 6€ rahaan sai altaan ja saunat ym. käyttöön, joten ensin pari tuntia iltapäiväaurinkoa, sitten herkullinen (mutta arvokas) lounas ja lopulta salille. Olo oli heikko kun olin mahataudissa vielä pari päivää aiemmin ja syöty oli sille päivälle vähän, joten treeni meni aika hitaasti. Keli oli uskomattoman kaunis siihen asti kun lähdimme takaisin. Nimittäin trooppinen ukkosmyrsky, sadetta ja salamointia oli paluumatkalle luvassa. Käärin käsilaukin muovipussiin ja käppäilimme kotihotellille takaisin. Sitten iltaostokset, pakkailut ja hotellin baariin hengailemaan patjoille, samalla tutkiskellen Tokion karttaa ja opasta huomista varten. Borneokin kiittää ja kumartaa, luonto oli upeaa, eläimet todella upeita ja ihmiset ystävällisiä. Kaikki oli halpaa mitä kaupasta osti, mutta retket ja alkoholi kalliimpia. Rantojakin löytää kunhan malttaa lähteä saarille, itse kaupungeissa on yleensä vain satamia. Huomenna siis Tokiota kohti!

 

Tuomas:

Borneossa oltiin kahdessa paikassa, Kota Kinabalalussa sekä Sandakanissa.  Molemmissa paikoissa suurimman vaikutuksen teki luonto: Vihreää joka paikassa, palmuja yms.trooppisia puita ja kasveja, valkoisia hiekkarantoja, saaria yms. You name it. Borneossa sisäinen tarzanini heräsi eloon ehkä ensimmäistä kertaa!
Kota Kinabalulla otettiin kyyti satamaan, siellä valittiin yksi viidestä saaresta johon sovitaan lähtö ja tuloaika etukäteen.Sitten hypättiin veneeseen ja 20 minuutin kuluttua seisoimme Manukan saaren laiturilla suut auki: Paratiisi.Palmuja, hiekkarantaa,vihreää merta, viidakkoa. Maastoiduimme 5 tunniksi paikoilleen ja ihailtiin maisemia. Saarella ois ollut myös viidakkotrekkejä mutta ei tullut kun sandaalit jalkaan niin kävelyn sai unohtaa siltä osin. Upea paikka!
Kota Kinabalun kohokohta oli kuitenkin känyti Mount Kinabalulla, eli Kinabalu Parkissa. Vuori on yli 4000 metriä korkea, puiston sisäänkäynti alkaa 1600 metristä. Matka puistoon kesti vajaa 2 tuntia, matkalla taas sai ihailla uskomattomia maisemia vesiputouksineen.
Perillä valittiin pari lyhyempää trekkiä, jossa sai kosketuksen oikeaan viidakkoon. Vaikka paikka on turistikohde, ei näitä muutaman kilsan patikointeja voi ihan kaikille suositella. Maasto oli paikoin todella vaikeakulkuista; savea, vettä, liukkaita kiviä yms. Ensimmäiset 100m käveltiin syvemmälle, jolloin alkoi päästä jo tunnelmaan. Niin paljon eri eläinten ja hyönteisten ääniä ei edes elokuvissa kuulu. Sademetsä on niin tiheää että auringonvalo ei sinne pääse, kosteaa, hämähäkinseittejä kokoajan naamalla. Huikea kokemus. Vaikka alueella elää yli 300 lintulajia sekä yli 100 nisäkästä, ei niitä noilla reiteillä näkynyt. Lintuja muutama, hyönteisiä, sekä joku kissan kokoinen vilahti ohi. Reitin mukaan kävimme korkeimmillaan 2000 metrissä, josta oli jo aika kivat näkymät. Jos tuonnepäin on suunnitelmia mennyt, tämä on pakko käydä.

Eniten Borneossa kuitenkin jäi mieleen Sandakanin 2 päivän viidakkoretki, jollaista harva varmaan kokee.  Sanna varasi sen yllätykseksi ja minä eläinten ystävänä olin onnesta soikeana. Retkeen kuului Vierailu Orang Utang Rehabilation centerissä, jossa orvoksi jääneitä pikkuorangeja kasvatetaan itsenäistymään jotta he voivat palata takaisin viidakkoon. Sen lisäksi 2 jokiretkeä kinabatang joella,yötrekki viidakossa,yöpyminen viidakkomajoiituksessa,käynti komanotong luolassa.
Aluksi Mentiin siis Orangeja katsomaan.  Oli melkein ruokinta-aika jolloin olisi suurin todennäköisyys niitä nähdä. Hetken käveltyämme pikospuiden kaitelilla istuskeli Orangien johtaja,suuri uros joka katseli maisemia ja heilutteli jalkoja. Näillä sukulaisillamme on melkein 97% sama dna kuin ihmisilläkin. Oppaamme kertoi naarasorangista, joka menetyttään poikasensa kun tämä oli 7kk vanha, sai mielenterveydellisiä ongelmia ja meidänkin vierailuaikana häiritsi ihmisiä. Nämä tuntevat samallalailla iloa ja surua kun ihmisetkin. Alueella oli myös muita apinoita, pitkä-ja lyhythäntämakakeja. Jälkimmäisistä varoiteltiin, jos ne tulevat lähelle, vaihda suuntaa, koska ovat arvaamattomia,agressiivisia ja vesikauhuakin niissä on havaittu. Lyhythäntämakakien johtajauroksen tullessa parin kaverinsa kanssa vastaan, käännyimme pois ja noudamme sääntöä, joten ongelmia ei tullut. 
Paljon orangeja kasaantui ruokintapaikalle aikalailla tasan kymmeneltä kun ruokailu alkoi. Hauska oli seurata apinointia!

Seuraavaksi suuntasimme kinabatang joen varrelle majoituspaikkaamme. Ja tämä oli oikeasti keskellä viidakkoa, ei mikään höpöhöpö homma.Viidakon ääniä alkoi taas kuulumaan,kostea ilma ja tunnelma mitä ei muualla ole. Majoituspaikkaan ei pääse autolla, veneellä mentiin joen yli. Alkoi pirunmoinen sade ja ukkonen, meitä pelotti että jokiretki pitää perua. Mutta ilma rupesi selkenemään joten pistettiin paikalliset offit pintaan ja hypättiin veneeseen.
Joen varrella nähtiin paljon. Oppaamme bongailivat paljon lintuja, mm. kotkia, kuningaskalastajia yms. Käsittämättömän kaukaa ja hyvin vielä. Kuvia otin mistä milloinkin ehdin.
Hetken ajaltuamme opas pysähdytti veneen ja näytti puuhun: n.10 pitkähäntä makakia. Uskomatonta nähdä tämmöistä luonnonvaraisena. Kuvia räpsittiin ja jatkettiin matkaa. Apinoita tuli tasaisin väliajoin lisää, uutena lajina myös ns."nokka-apina". Kapteeni bongasi myös n.30 metrin päästä puusta vahdista jotain, lähemmäs mentyämme näimme päämme yläpuolella myrkyllisen mangrovekäärmeen. Tuli kylmät väreet.
Paljon nähtiin ja veneellä mentiin jokea vielä alas. Joentörmällä alkoi kasvit pölistä ja viidakko kaatua siihen malliin että tuolla ei apinoita taida olla. EI tarvinut edes kovin lähelle mennä kun simäni menivät lautasen kokoisiksi(Sannalla Myös): Norsulaumahan se siellä! Yhteensä n.15-20 norsua olivat ruokailemassa joen törmällä. Mentiin veneellä ihan rantaan kiinni, norsuihin oli 2-3 metriä matkaa eli lähellä päästiin. Uskomattoman hienoa.

Veneilyn päättyessä syötiin päivällinen, jonka jälkeen oli mahdollisuus lähteä nigh walkille, eli paikallinen elukkaspesialisti johdattaa pitkin viidakkoa taskulampun kanssa ja me perässä. Pienen neuvottelun jälkeen iilimatosukat ja kumpparit jalkaan ja menoksi. Viidakon tunnelma säkkipimeässä. Jännitti suoraan sanoen pirusti, sillä vähän käytiin läpi mitä siellä vois olla. Opas sanoi että älkää ottako tukea puista tai kasveista jos meinaatte kaatua.  Sateen jälkeen kävelimme käytännössä mutavellissä, jossa oli hankala liikkua. Miksi puista ei sitten saanut ottaa tukea? Siihen vastauksen havainnoisti opas joka käänsi taskulampun suuren lehden päälle. Lehden päällä oli hämähäkki, pieni mutta pitkät jalat. Useamman puraisu tappaa ihmisen. No se syy riitti jo minulle. Mutta lisää oli luvassa. n.20 cm pitkä tuhatjalkainen, erittäin myrkyllinen. Tai no, opas sanoi sen vasta sen jälkeen kun otin kuvan n.10cm päästä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi kämmenen kokoinen toinen hämähäkki puunrungossa. Paljon vaarallisia ötököitä. Vastapainoksi paljon lintuja jotka nukkuivat sekä sivettikissa jonka lähelle päästtiin. Jumalauta mitkä sävärit!

Seuraava päivänä ylös 5.30 ja lähtö toiselle jokiretkelle. Nyt mentiin ylävirtaan ja tarkoitus olisi bongata krokotiili. Eipä ollut luottoa tuohon, paljon muita eläimiä ja lintuja taas bongailtiin, ja niin uskomattoman paljon oltiin jo nähty että ei edes harmittaisi jos ei krokoa nähtäis. Mutta miten kävikään. Juuri kun opas sanoi että kohta tehdään u-käännös takaisin, joen törmällä oli jotain uutta ja vaarallista: n.1,5 metrinen krokotiili. 3 kuvaa ehdin napsia, sitten se katosi jokeen.
Hetken siinä pöyrittiin ja odotettiin jos se nousee pintaan, mutta ei sitä näkynyt. Käännettiin vene takaisin, kun opas pienensi vauhtia ja sanoi näkevänsä taas krokotiilin. En kyllä nähnyt kun ison tukin joessa, mutta ei se ollut tukki, sillä tämä liikkui. Oppaalla oli kiikarit ja hän päivitteli kuinka iso kroko on: Ehkä isoin mitä olen nähnyt, melkein 5 metriä! Juuri kuin pääsimme lähemmäs, näin vilauksen krokotiilin päästä ennen kuin se katosi jokeen, missattiin siis kokoelukka melkein, ei kuvia. Mutta turha varmaan sanoa mikä oli tunnelma kun opas kertoi samankokoisesta krokotiilistä joka söi 4 ihmistä, tuossa semmoinen vasta oli meistä n.10 metrin päässä. Huh huh.

Tämän huikean viidakkoseikkailun jälkeen lähdimme kohti Gomanotong cavesia. Luolissa asuu n.700 000 lintua sekä tuhansia lepakoita. Linnut tekevät pesiä luolaan,jotka poimitaan ja myydään syötäväksi. Kallista gourmet ruokaa, lähinnä kuivattuna ja keittona syötynä.
Luola oli melko extreme kokemus. Lepakoiden tehtävä luolan toiminnassa on ulostaa niin paljon kun pystyy. Linnut seuraavat jostain syystä ulosteen hajua ja palaavat pesimään samaan paikkaan sen avulla. Guano ei tuoksu mitenkään miellyttävälle yhdistettynä linnunulosteisiin, ja nyt puhutaan oikeasti jo isoista määristä shaissea, koska luolaan on kasaantunut jätöksiä 500 vuoden ajan. Kuvitelkaa tuohon hajuun kymmeniä tuhansia torakoita. Isoja ja pieniä. Lisätkää vielä scorpioneja ja myrkyllisiä luolapistiäisiä niin siinä on Gomanotong caves. Luolan ympäri meni pitkospuut, mutta käytännössä kävelimme paskassa ja torakoiden päällä. Kuvia täältä ei ole koska ei kiinnostanut juurikaan pysähtyä. Yksi luolan hienouksista oli se, että kun sylkäist ulosteläjään jossa ei näkynyt mitään eloa, nanosekunnissa n.50 nälkäistä torakkaa nousi pintaan. Sweet! Luolassa oli töissä vartoita, koska pesät ovat arvokkaita ja niitä yritetään varastaa. Ei mikään unelma-ammatti, ulosteläjien keskelle olevaan pieneen kivetykseen oli laitettu pieni kehikko ja patja, siellä ukko istui jä päivysti 20 ringitin eli n.4,5 € päiväpalkalla 2 kuukautta. Ei käy kateeksi. Voita pelkosi ja käy tsekkaamassa, kokemus sinänsä.

Borneossa muuten ihmiset oli kaikista tähänastisista paikoista kaikkein ystävällisimpiä. Maa oli myös halvin kaikista, ruuat n.1,5-2 sis.riisin,veden, ja lihan. Ja hyviäkin vielä olivat. Jos haluat yhdistää rantaloman uskomattomaan luontoon, mene Kota Kinabalun kautta Sandakaniin, niin menkin teimme!  Seuraavaksi nousevan auringon maahan, Sayonara!


lauantai 18. kesäkuuta 2011

Kuala Lumpur

la 11.6.2011        Kuala Lumpur, päivä 15.

Aamu alkoi loman surkeimman aamiaisen merkeissä, siis ihan oikeasti. Tämä neljän tähden hieno hotelli teki meille jääkaappiin "aamiaiset", joka koostui pienestä hedelmäkupista ja paahtoleivästä. Okei, oli siinä appelsiinimehutölkki, voi ja marmeladikin. Mutta oikeasti haloo! Koneessa on vain leipätarjoilu joten aika nälissään oltiin ekat 7 tuntia. Ja mä sairaana taas, tai vieläkin. Olo oli jo pitkään parantumassa, mutta sitten huononi ja alkoi särkeä otsa- ja poskionteloita ja nenä meni pahemmin tukkoon. Yhdeksäs flunssapäivä, ja kun en haluais minnekään poskiontelopunktioon mennä täällä niin hain apteekista antibiootit. Ehkä sitä kohta paranee.

Hotelli meillä on Chinatownissa. Kiertelimme ensin hetken KL sentralin ostaria ja kävimme syömässä kalliit pikkuburritot. Kurssit meni päässä sekaisin, olin väsynyt ja sairas, Tuomas muuten vain pihalla. Joten laskimme tuplahinnat vahingossa eväille. Onneksi kurssi parani, kun opimme laskemaan ja tajusimme ruoan olevan todella halpaa. Sitten vain metrolla kotipysäkille ja kalliiseen taksiin (ei jaksanut tingata) joka vei hotellille. Olo oli niin heikko ettei kävely innostanut. Lähdimme kuitenkin heti Petaling streetiä kiertämään ja bongasimme taas superhalvan ruokapaikan. Kauhallinen ruokaa maksoi 24 senttiä ja vaihtoehtoja oli kymmeniä. Joku paikallisen naisen koju tienlaidan ruokapaikassa. Riisi, kolme eri kasvista ja 3 eri lihaa kustansi siis pari euroa - ja tuli masu täyteen! Ruoka on mausteisempaa kuin balilla ja terveellisempää kuin kiinassa, täällä vois asua pidempäänkin jos oppii kestämään kaupustelukojuja. Kaupoista tarttui taas mukaan kaikkea eksoottista - hedelmiä, hyytelöitä ja jätskiä. Myös jotain leivosta ym. maisteltiin nälissämme. Näköjään kun on rajoitettu budjetti ja tavaratila, niin ostoshimot kuitataan erikoisilla ruokaostoksilla, kun kuitenkin pitää syödä joka päivä!

Illalla vielä hotellilla mutka, suunnittelua seuraavaa päivää varten ja lisää lähialueisiin tutustumista. Kivalta näyttää, ainakin Chinatown!






su 12.6.2011        Kuala Lumpur, päivä 16.

Kylläpä aika rientää ja pää sekoittuu, pitää nimittäin joka kertaa tarkistaa edellisestä tekstistä, että mikä viikonpäivä ja monesko päivä on. Ja aina se yllättää, kuudestoista jo!

Tänään päätimme testata kehuttua Hop on Hop Offia, jossa kaupunkibussi kulkee määrättyä reittiä turistikohteita ja opastus kuuluu samalla bussin sisällä. 22 stoppia ja kymmeniä kohteita pysäkkien lähellä, joissain 5-10min kuvaustauko ja milloin vain voi jäädä kyydistä ja nousta seuraavaan, joka tulee puolen tunnin sisällä. Hieno idea ja hintaa alle kymppi!

Eka kohde oli Museum of islamic art, joka oli eka (ja ehkä vika?) museo ja kieltämättä kiinnostava. Museo esitti eri välineitä, taidetta, kirjoja ja rakennuksia ympäri maapalloa eri ajanjaksoilta. Seuraavaksi hyppäsimme ulos ruokataulle, petronasin torneilla ja sitten aquariumiin. Monesta paikkaa tuli otettua kuvia ja käytyä ulkona, mutta varsinaiset kohteet oli nuo, ja niihinkin vierähti koko päivä. Illalla evästettiin tunnin välein, kun päviä meni kevyellä ruoalla (ei malttanu stopata syömään!).  Bongattiin salikin, 7€ kerta ja oli Petronasilla, joten sinne huomenna! Mullakin olo helpottanut jo, kevyesti voi vetää reenin...Eikö?








ma 13.6.2011        Kuala Lumpur, päivä 17.


Aamu lähti väsyneesti, kun haluttiin mennä torneille ylös, ei vain alhaalta katsomaan. Lippuja myydään nimittäin vain aamupäivä ja metrolle piti etsiä reitti. Kympiltä oltiin perillä, mutta kas, ei myydä maanantaisin lippuja! Voihan perhana. No, onneksi oli salikamat niin treenille. Mutta kas, ei päässä kun ei ole tarpeeksi hienoja kenkiä! (oikeesti haloo...)... Puoli päivää meni kärtyten ja turhaan ravaten paikasta toiseen, mutta iltaa kohti tsemppasimme ja päätimme ottaa kevyemmin. Kiertelimme China townia rauhassa ja teimme ikkunostoksia; ihalimme kiinalaisia keittokirjoja ja taidetta, maailman suloisimpia koiranpentuja eläinkaupassa ja ihmettelimme mitä kaikkea paikalliset osaa kuivata evääksi. Suolaiset ruoat sokeroidaan (mustekala, oliivi, valkosipuli) makeiksi ja hedelmät käytetään ja suolataan sekä hapotetaan niin, että kielti palaa irti. Söimme muuten maailman omituisimman jälkkärin. Sokeri oli onneksi loppunut, niin saimme sokerittoman version ilman pyytämistä. Herkku pakattiin muovilasiin, ja se sisälsi; mustia hyytelökuutioita, pinkkejä hyytelöpalloja, valkosia hyytelöpalloja, maissia, pähkinöitä, kookoslastuja, virheitä nuudelin näköisiä hyytelöpätkiä, kookosmaitoa, jotain pinkkiä nestettä ja jäämurskaa. Ei ollut kyllä makea, mutta ihan hyvä ja erikoinen. Yllättävän hyvin siis sopi yhteen kaikki maailman ihmeellisimmät aineet.

Kiertelyn ja evästelyn jälkeen kulti osti salille kengät, (jotka muutekin oli hienot!) ja haimme hotellille kasan hedelmiä, hyylöpuikkoja ja lihaa take awaynä. Sitten päästiin jo puoli ysiltä hotellille ja jos huomenna onnistuis sekä treeni että näköalasta nauttiminen!




ti 14.6.2011        Kuala Lumpur, päivä 18.


Viimeinen päivä täällä, neljä päivää meni että hurahti, mutta suurkaupunki saa kyllä riittää ja edessä 8 päivää trooppisen kosteassa Borneossa. Aamusta lähdimme kokeilemaan onnea salin ja Petronasin tornien kanssa. Olimme 9.30 jo perillä ja jonoa oli kymmeniä metrejä! Lippuja myydään rajoitettu määrä ja meidän perään kasaantui vielä väkeä. Puolen tunnin kuluttua pääsimme lipunmyyntialueen sisäpuolelle ja sitten portti laitettiin kiinni, vain n.20 ihmistä jäi meidän taakse, huh. Vielä tunnin jonotus ja lippu kouraan. päästiin vain skybridgen tasalle vain kun muualle ei myyty enää lippuja, hintaa oli 2,2€ ja meidän ryhmä päästetään kolmelta nousemaan. Eli monta tuntia odottelua. Onneksi oli sali vieressä ja uudenkarheat kengät kullalla, joten mentiin treenille. Hyvin jaksoi; kp-penkkiä 19kg käsipainoilla kympit, kulmasoutua käsipainoilla 15x28kg ja askelkyykkyä 15x43kg. Hienoa! Enkä ole edes niistänyt koko päivänä! 1h 45min treeniä ja sitten syömään. Ravintolat oli kalliita, joten kaupasta valmisevästä ja kaupan eväspöydälle syömään; sushia, kanankoipi ja hedelmäsalaattia, hintaa n.4€. Ostin myös testiin erilaisia jauhosnackseja irtishyllystä, huonoja olivat joten ei onneksi tullu ostettua isoa pussia summassa. Löysin myös ikiherkkujani Jelly Bellyjä rasian, säästän ne Kota Kinabalulle.

Skybridgeltä oli komeat maisemat, mutta korkeutta ei ollut mulle tarpeeksi. Hissi meni niin nopeaa ylös että korvat paukkuivat taas. Ei ne kyllä vieläkään ole kokonaan auennut siitä tuskaisesta Hong Kongin lennosta. Ehkä kohta... Maisemaihailun jälkeen ajoimme Little Indiaan kiertelemään ja Intialaisille noutoruoalle. Currya ei oltu säästelty ruokia tehdessä. Maukasta oli, mutta Kiinalainen parempaa ja edullisempaa eli sitä sitten illalla taas. Löysimme myös ekan viinakaupan ja ostimme pienen punkkupullon ja litsiviinaa, viini oli 2€ 2,5dl ja vodka 1,5€ 1,7dl. Sitten pitikin lähteä hotellille pakkaamaan. Tunnelma täällä on viihtyisä, ihmiset todella avuliaita, mutta taksikuskit hirveitä kiskureita. Mittareja ei käytetä ja hinnat heitetään hatusta eikä tinkimisestä välitetä, joten metro on hyvä (kylläkin melko vaikea jos vaihtaa joutuu) kulkuväline. Kelit on olleet tuskaiset, satanut joka päivä vähän ja ilmankosteus ihan kauhea ja lämpöä yli 30 astetta. Mutta mitäs pienestä hiestä. Rahaa on palanut, kun kaikkea kuivanaposteltavaa, paikallisia leivoksia ja herkkuja on tullut osteltua kauhean paljon. Itse ruoka on kyllä edullista ja juuri Chinatownissa on hirveän halvat katuruokalat. Vaatetta ei olla osteltu kuin pakolliset salikengät. Finski ei muuten korvaakaan kuin kuitteja vastaan, vaikka alunperin muuta tietoa oli, joten jääpä omaan piikkiin monet kamppeet, kun ei niistä katukauppiaiden liikkeistä kuitteja saa. Perhana. Noh, onneksi on tullut käytettyä muutekin niitä vaatteita. Nyt viimeiset kierrokset kylillä ja sitten unten maille, puoli seiskalta on herätys taas. Kuala Lumpur kiittää, tervetuloa tännekin!



Tuomaksen fiilikset lomasta:
Kuala Lumpurin ilmasto oli jopa indonesian jälkeen aika paukku: Ilman kosteus oli jotain uskomatonta. Vaikka aurinkoa ei näkyisikään, hiki tuli pihalla n.3 minuutissa.
Asuttiin China Townissa, hauska paikka kyllä, heti tuli Peking mieleen kaikkine hyvine puolineen.
Tosin kaupustelijoita ja marketteja oli ehkä aavistuksen liikaa, illalla teki tiukkaa päästä hotellille kaikkien kojujen ja myyjien läpi.
Nähtävää kaupungissa on kyllä paljon, 4 päivän aikana ei ehtinyt kun vähän pintaa raapaista. Petronas towers, china town& little india, aquarium, museum of islamic art näin aluksi. Hienoja paikkoja kaikki ja suosittelen tuonne kiina-ja intia kaupunginosiin tutustumaan, vähän niinku ois eri maissa välillä ja voi maistella eri tyylisiä ruokia.

Korkanpaikankammoisena oli pieniä ennakkoluuloja petronasin torniin menemiseen, vaikka turistit pääsee"vain" 41 kerrokseen.Korkealla se oli, näkymät oli hienot ja tajuakaan en menettänyt vaikka aluksi siitä olin varma.

Kaupungin metrosysteemi oli sekava ja typerä, vaikka sillä kätevä ja halpa onkin liikkua niin joka kerta metrolippua jonottaessa tuli mieleen Pekingin helppo ja selkeä metrosysteemi. Ottakaa kiinan pojista mallia KL!
Paikalliset ihmiset olivat jälleen kerran ystävällisiä ja auttavaisia. Lisäksi mieleeni jäi erityisesti rahanvaihtopisteen sekä kultakaupan iäkkäät miesvartiat jotka iloisesti hymyillen tervehtivät liikkeeseen menteässä samalla nojaten haulikoihin. Karkoittaa aika tehokkaasti varmaan mahdolliset pikkurosvot.

Jatketaan saman maan kiertämistä, luvassa Borneo, 4 päivä Kota Kinabalulla ja 4 Sandakanissa. Adios!