Borneo!

Ke 15.6.2011        Borneo, päivä 19.

Saimme luvan mennä etukäteisaamiaiselle, koskan piti kiirehtiä kentälle jo seiskan jälkeen ja aamiainen alkoi vasta puoli kahdeksalta. Ihan hyvin sai evästä kun pyysimme paistamaan kananmunia vielä murojen ja muun lisäksi. Kuitenkin jotenkin hassusti jo kentälle päästyämme iski nälkä ja kulta haki paikallisen kana"pullan" välipalaksi. Matka kentälle kesti tylsästi tunnin, mutta pikku unenpöpperössä aika meni nopeaa. Oli muuten jännä, kun maksoimme air asialle etukäteen kana-riisin ja kahvin, mutta saimme vain veden ja kahvista laskutettiin ekstraa. Tästä kysyttyämme ilmoitettiin, että kahvi on vaihdettu veteen listalle ja saimme sen pienen vesikupin aamukahvin tilalta. Reilua.

Kota Kinabalulle saavuttuamme jouduimme ottamaan taksin hotellille ja kun mittareita ei täälläkään näköjään käytetä, niin hintaa tuli 25myr muutaman kilsan matkalle. Myös keskustaan maksoi 15myr vaikka matkaa oli ehkä se kolme kilometriä. Ei ole reilua, taksikuskit tienaa näköjään ihan kiitettävästi täällä. Vettä satoi tullessamme, joten suuntasimme ruoan jälkeen taksilla keskustan suureen ostoskeskukseen. Sieltä bongailtiin kaikennököisiä kauppoja, leffateatteri, ravintoloita ja kahviloita sekä vaikka mitä! Myös kuntosalin tapainen löytyi, saamme viikon ilmaisen tutustumisen rinnakkaissalille, joten vaikka taksi on 5€ suuntaan, niin treeni on ilmaista, eli hyvä diili. Monta tuntia meni kierrellessä ja kuivalihaa ja -hedelmää napsiessa, mutta kahdeksan aikaan lähdimme jo illallisen kautta hotellille. Pitkä päivä takana ja huomenna toivottavasti vähän parempi keli edessä, muuten menee lomarahat shoppailuun! On myös hauska huomata, että hotellialue on paikallisten asuinaluetta ja turisteja vähemmän. Vastaan käveli paikallisia lapsia, jotka innoissaan vilkuttivat ja tervehtivät meitä jokainen vuorollaan :)

To 16.6.2011        Borneo, päivä 20.

Hotellilla ei ollut buffetaamiaista, joten menimme suoraan kaupunkiin syömään ekat eväät. Kulkuneuvona toimi hotellin oma shuttle bus, jossa olimme ainoat asiakkaat. Hintaa 6myr, kun taksi maksaa 20, eli hyvä säästö! Koko aamu meni kyllä kärtytessä ja valittaessa, kun eilen illalla saimme tietää että Tokion lentomme on peruttu. Aamiaisen jälkeen kävelin 1,5km matkan Dragonairin toimistoon selvittämään että miten me sinne Tokioon päästään sitten. Kuulemma seuraavana päivänä iltapäivän aikaan... Eli 16h odotus toisella välilaskulla alunperin olleen alle 3h sijaan, ei naurata. Matkustusta tulisi kaksi kokonaista päivää ja menetettäisiin koko ensimmäinen Tokion päivä. Mitään ei korvata, mitään ei hyvitetä, lentoluokkaa ei koroteta eikä päästä edes Loungeen yöksi. Reilu peli. Aamulla lähtevä kone on täysi, mutta meidät laitettiin jonoon, saisi sen 6h enemmän olla perillä edes.

Turhan neuvottelun jälkeen suunnistin kaupunkiin takaisin ja kiertelimme ostosalueita ja satamaa päivän. Rennosti meni iltapäivä, joten oli hyvä ottaa sitten kunnon salitreeni. City Mall:illa oli meidän ilmainen treeniviikko, sinne pääsi taksilla 5€ suunta. Eli se tuli sitten salikäynnin hinnaksi. Treeni sujui ja paikka oli viihtyisä, lämmittelylaitteilta näki suoraan tien yli olevaan metsään. Jos polkisin pyörää joskus, niin tekisin sen täällä. Takaisin taksia odoteltiin tunti, kun eka pyyntö ei mennyt läpi ja vasta toisen soiton jälkeen saimme kyydin. Mutta kauppa oli auki ja hain kanaa aina kun nälkä iski, eli kahdesti tuona aikana ;)

Hotellille kun päästiin niin ekaksi katsottiin sää. Huomiselle ei juurikaan sadetta, joten päätimme lähteä Kinabalu Parkiin! Kyydin varaaminen, aamupalan hankinta etukäteen hotellin ravintolasta, pakkaaminen ja nettisurffailu puistoa tutkien veivät illan pitkäksi. Jouduimme myös vaihtamaan huonetta putkityön takia, mutta samalta käytävältä ja hieman isompaan, joten ei ollut iso homma. Jännityksestä huolimatta uni tuli puolen yön aikaan sänkyyn mennessä ja toivoi vain että kuuden jälkeen soiva kello herättäisi varmasti.

Pe 17.6.2011        Borneo, päivä 21.

6.20 soitti herätyskello sulosävelmiään ja herätti kaksi väsynyttä matkalaista reissuun. Aamupalaksi chilikanaa ja riisiä sekä kahvia, sitten taksilla bussille. Bussiasemalla on periaate, että minivan kerätään täyteen matkustajia ja sitten mennään. Hintaa 20myr/hlö ja olimme melkein viimeisiä (2 meidän jälkeen) joten odotusta vain  puoli tuntia ja sitten vajaan 2h ajo puistoon. Matkalla näki hienoja maisemia ja unta ei saanut tien surkeasta laadusta ja kuskin hurjapäisyydestä johtuen.

Perillä oli viileä, olimme jo 1,56km korkeudessa valmiiksi ja osa kävelyreiteistä nousi vielä jonkin verran korkeammalle. Kävimme ensin "helpon" 1,5km retken tunnissa. "helppo" siksi, kun reitti oli mutainen, liukas, täynnä oksia ja vähän lammikoita ym. ja meillä ei ollut vaelluskenkiä. En mä tiennyt joutuvani oikeasti näin huonolle polulle! Toki sadekausi on huonontanut tietä paljon ja hyvin me selviydyttiin rappusista ja mäistä.

Tuntui hurjalta kävellä oikeassa viidakossa, jossa ympärillä kauheasti sirinää, lintujen ääniä ja paljon pieniä ötököitä. Hämähäkinseittejä tuli koko ajan vastaan ja niihin käveltiin päin aika monesti. Näimme lintuja ja jonkin eläimen vilahtavan, ehkä kissaeläimen, puun taakse. Jännää, mutta ei nähty sen tarkkemin, että osaisi sano mikä eläin oli kyseessä. Vaelluksen jälkeen ja sen aikanankin napostelimme evästä ja katsastimme paikallisen ravintolatarjonnan. Päätimme kuitenkin kiertää toista reittiä takaisin alkupisteeseen ja syödä siellä kunnon eväät. Reitti oli vielä vaikeampi ja nousi korkeammalle, 1,5km myöskin ehkä ja kesti yli tunnin. Sen jälkeen edullinen paikallinen murkina ja kahvia ja Botanical gardeniin tutkimaan kasvillisuutta ja orkideoja tarkemmin.

Kolmen jälkeen bongasimme taksin, joka lupasi viedä meidät samaan hintaa kaupunkiin, jos saisi pari muuta kyytiin. Kyytiläiset löytyi vartissa ja pikamatka keskustaan alkoi. Menimme ostarille hengailemaan ja syömään ennen kuin palasimme hotellille. Huomenna olisi tarkoitus mennä Manukan Islandilla käymään! Harmi että taas ehkä sataa. Mutta maisemat on silti varmasti hienot.

la 18.6.2011        Borneo, päivä 22.

Aamulla kun raotin verhoa, näin kirkkaan sinisen taivaan ja auringon! Kerrankin hieno keli, ja suunnitelmat retkistä osui ihan nappiin ja oikea keli oikealle päivälle. Varasimme taas shuttle bussin kaupunkiin, joten aikaa aamupalalle lähiravintolassa oli ihan hyvin. Kyyti lähtee aina 10.30 ja kuski kiltisti vei meidät suoraan satamaan, kun olimme ainoat asiakkaat. Olin yön aikana varannut meille salaa retken Borneoon, kahden päivän kiertomatkan maanantaille. Olkoon tämä etukäteis- vuosipäivälahja :)

Nappasimme pikaveneen Manukanille ja upean 20min veneilyn jälkeen olimme tällä trooppisella ja kauniilla saarella. Valkoinen hiekka houkutteli auringonottoon ja vihreä meri uimiseen, joten varasimme pyyhkeille ainoan aurinkoisen kohdan (palmuja ja puita alkaa jo rannalta!)  ja otimme uikkarit esiin. En nähnyt koko aikana ketään naista normibiksuissa ja uimahousuiset miehet oli myös vähissä. Huomaa että on muslimimaa ja japanilaiset turistit ilmeisesti siveellisiä.

Hetken makoilun jälkeen aloin voida pahoin ja tunne paheni koko ajan. Loppujen lopuksi sain ilmeisesti mahataudin jostain ja mikään ruoka tai juoma ei pysynyt sisällä ennen iltakahdeksaa, jolloin sain alas vähän hedelmiä ja 75g karkkia hitaasti syöden. Sen jälkeen jo vesi ja tee onnistui myös jäämään sisälle ja olo alkoi helpottaa. Saari oli kaunis ja ainoa rantapäivä Borneossa, joten harmittaa olla taas kipeä.  Mutta eipä sille voi mitään, ehkä tästä paranen ennen viidakkoretkeä! Tai varmasti paranen.

Nyt pitäs pakkailla huomista varten, kun vaihdamme Sandakaniin. Nyt toivon että jätski ja hedelmät antas vähän voimia ja huomenna olisi parempi olo. Öitä!

Su 19.6.2011        Borneo, päivä 23.

Aamiaisen jälkeen lähdimme liikkeelle tuttuun malliin, kylläkin tällä kertaa lentokentälle. Air Asia oli hieman myöhässä, mutta 35min lento ei onneksi paljoa loma-aikaa vienyt. Hotellille löydettyämme tutkiskelimme kaupunkia, ihastelimme merenrantaa ja söimme paikallisissa ravintoloissa - vieläkin edullisemmissa kuin Kota Kinabalulla. NImittäin paikallinen nuudelispecial maksoi 1,6€ ja siinä oli herkullinen makea soijakastike ja paljon mereneläviä, ehkä parhaimman makuinen ruoka tähän mennessä. Myös kaupassa on halpaa kitupiikille, mehujää maksaa 15-20 senttiä ja kolatölkki 35 senttiä. Kylläkään laittiversiota ei meinaa löytyä mistään koskaan, joten vesi on hyvä juoma taas.

Illalla mentiin hotellin katolle ravintola/baariin, joka on hienosti sisustettu ulkoilmakatos. Maisemat merelle ovat upeat ja lamppujen valossa on todella tunnelmallista. Istuskelimme parisen tuntia ja rentouduimme, kulta hieroi samalla jalkojani ja löhösin sohvapenkillä. saimme myös tervetulojuomat; mangojääjuomat, hyviä oli. Päivän ainoa varjopuoli oli kipeä mahani, koko päivänä ei saanut alas juuri muuta kuin karkkia ja jotain pientä ha helposti sulavaa. Mutta nou problem, loma korvaa kaiken!

Su 20.6.2011        Borneo, päivä 24.

Aamupalalla oli ongelmia, emme meinanneet saada kuin yhden ruoan vaikka varasimme double roomin ja kahdelle vielä. Saimme kuiten pienen tingan jälkeen evästä; paahtiksen, munan, makkaranpätkän ja papuja. Ei ihan lähteny nälkä.

Puoli ysiltä meidät haettiin elämysmatkalle, jota emme ikinä unohtaisi. Ensin ajo Sepilokiin, Orang Utaneja katsomaan. Keskus on suunniteltu itsenäistämään orankilapsia viidakkoelämään; niitä ruokitaan, hoivataan ja opetetaan kulkemaan metsässä. Sitten koittaa vapaus, joka orangista riippuen kestää lopunelämän, tai ei yhtään - nimittäin jotkut palaavat lopun ikänsä keskukseen vähintään ruokinta-aikoihin. Nähtiin monia orankeja läheltäkin, myös luonnovaraisia apinoita, joita muuten pitää varoa. Lyhythäntämakakit nimittäin ovat ilmeisen aggressiivisia ja joskus ikävästi vesikauhuisia. Joten pysyttelimme kaukana niistä viidakkokävelyn aikana ja vaihdoimme suuntaa heti kun apinalauma tuli vastaan :)

Seuraavaksi mentiin lounaalle upeaan viidakkohotelliin, ihasteltiin upean upeita maisemia ja nautittiin herkullinen ruoka. Ruoan jälkeen olikin aika mennä määränpäähän, eli keskelle viidakkoa joen varrella sijaitsevaan adventure lodgeen. Perille kesti tunti ajaa ja vielä pieni joenylitys veneellä. Samantien päälle iski kunnon ukkonen ja kaatosade. Nautimme teen ja paikallisia leivoksia saden laantumista odotellessamme, kunnes oli illan kohokohdan vuoro - veneretki joelle! Hyppäsimme veneeseen 6 hengen porukassa ja aloitimme 2 tunnin eläintenbongailun. Ensin nähtiin useita lintuja ja makakeja. Seuraavaksi nähtiin nokka-apinoita ja myrkkykäärme puussa (melkein pääni päällä!). Hetken kuluttua vielä harvinaisuus, nimittäin valtava villinorsulauma joenrannalla! Kuulemma vain 1-4 kertaa kuussa näköhavaintoja ja juuri meidän kohdalle sattui, eli kaikki sairastumiset ja murheet unohtuivat heti. Paluumatka hotellille sujui suut hymyssä :)

Hotellilla saimme herkkuillallisen ja sitten toinen kohokohta, nimittäin ötökkä"ystävän" yökävely pimeässä viidakossa. Iilimatosukat ja kumpparit jalkaan, hyttysmyrkkykuorrutus iholle ja lamput kouraan, sitten viidakkoon! Sammakoita, hämähäkkejä, tuhatjalkaisia, apinoita, lintuja, civettikissa ja muuta mukavaa tuli bongattua. Pelotti ihan hirveästi kun pimeässä puunrungossa oli kunnon myrkkyhämähäkkejä ja -matoja. Yhden hämähäkin myrkky voi kuulemma tappaa ihmisen jos useampi hämähäkki pääsisi puremaan yhtä aikaa, yhdestä vain sairastuisti viikoiksi. Ja olimme puolen metrin päässä siitä. 20cm tuhatjalkanen on myös todella myrkyllinen ja siitäkin sain lähikuvan, samoin 25cm hämähäkistä, joka onneksi oli vaaraton. Neljän hegen porukasta yksi turisti sai myös iilimadon jalkaansa. Karmivan kiinnostava paikka.

Sitten yömajaan yöpuulle, viidakon äänet ympärillä loivat jännitystä ja rapinat katolla eivät ainakaan sitä vähentäneet. Ilmaistointi oli onneksi ja kunnon sääskienesto, silti vuorasimme itsemme myrkyllä yöksi. Aamulla onkin aikainen herätys, joten onneksi pitkä päivä auttoi unen tuloon.

Su 21.6.2011        Borneo, päivä 25.

Aamu alkoi puoli kuudelta aamusumussa veneilyllä. Olo oli hieman tokkurainen, mutta into uusien eläinlajien löydöstä piristi hyvin. Erilaisia apinoita ja lintuja löytyi taas, ja lopulta myös toinen harvinaisempi eläin, krokotiili! En meinannut uskoa silmiäni kun näin sen, vain puolitoista metrinen, mutta silti oli uskomatonta nähdä sellainen livenä. Näimme myös jotain pään/tukin tapaista, joka osoittautui melkein viisimetriseksi krokotiiliksi, yksi suurimmista mitä oppaamme oli ikinä nähnyt. Uskomatonta, onneksi se katosi veteen ennen kuin näin kokonaan, muuten olisin pelännyt koko loppumatkan, sillä opas kertoi yhden tappaneen neljä ihmistä ennen kuin se saatiin kiinni ja vietiin puistoon.

Aamiaisen jälkeen lähdimme Gomanotong caves - luolaan, joka osoittautui elämäni karmivimmaksi kokemukseksi. Syötäviä, hyvin kalliita linnunpesiä täynnä oleva pesä kuulosti jännältä, mutta lähemmäs päästyämme hirveä haju ja ääntely levisi ympärille. Pimeä, korkea luola oli kostea ja täynnä lepakoita, lintuja ja lentäviä pieniä ötököitä. Lepakonjätöksiä metrien pinoja, viidensadan vuoden ajalta, sekä kulkuväylä, joka oli niin liukas ettei meinannut pystyssä pysyä. Jännintä oli kuitenkin myrkylliset madot ja miljoonat torakat! Jalkojen ympärillä vilistä eri kokoisia ja näköisiä torakoita hirveä määrä koko ajan. En uskaltanut pysähtyä ja tärisin inhosta koko ajan. Kun opas sylkäisi maahan (ulosteseen), ilmestyi sekunnin murto-osassa kymmeniä torakoita sylkeen kiinni - nälkäisiä kuulemma. Sieltä ne vain tunki ulosteen läpi väistämättä, halutti pitää kaiteesta kiinni, mutta sekin oli täynnä kaikkea. Onneksi kohta oltiin ulkona ja mentiin lounaalle Hotel Sabahiin. Hieno buffet sai unohtamaan kauhut ja bussimatka kaupunkiin meni puoliksi nukkuessa. Vielä kaupunkikierros Agnesin talolla, War memorialilla ja Buddhatemppelillä, hedelmäostokset torilla ja hotellille suihkuun. Jännistäkin jännin päivä takana ja rento ilta kaupungissa, kattoravintolassa ja hotellilla edessä. Huomenna ehkä vähän kevyemmällä ohjelmalla :)

Ke 22.6.2011        Borneo, päivä 26.

Viimeinen päivä Borneossa edessä. Aurinko paistoi taas kauniisti, joten aamiaisen ja rasvailun jälkeen lähdimme etsimään postia. Piti nimittäin palauttaa vihdoin finnairin kutit ja korvaushakemukset, on vähän viimetingassa jo, mutta oli ongelmia vähän kaiken kanssa. Nyt se kuitenkin saatiin tehtyä, eli loppupäiväksi luvassa vain rentoilua.

Salista ei ollut hajuakaan, mutta semmoisen halusimme löytää, joten menimme kävelemällä 1,5km päässä olevaan hotelliin, jossa kuulemma on sali ainakin asiakkaiden käyttöön. Sali oli, pieni kylläkin, mutta jotain peruskoneita löyty. Takaisin kävely tuskaisen kuumassa ja kosteassa ilmassa veti naamat totiseksi hetkeksi, mutta kun saimme bikinit ja treenikamppeet pakettiin, hyppäsimme taksiin ja ajoimme sillä hotellille, ei vain jaksanut kävellä enää. Samaan 6€ rahaan sai altaan ja saunat ym. käyttöön, joten ensin pari tuntia iltapäiväaurinkoa, sitten herkullinen (mutta arvokas) lounas ja lopulta salille. Olo oli heikko kun olin mahataudissa vielä pari päivää aiemmin ja syöty oli sille päivälle vähän, joten treeni meni aika hitaasti. Keli oli uskomattoman kaunis siihen asti kun lähdimme takaisin. Nimittäin trooppinen ukkosmyrsky, sadetta ja salamointia oli paluumatkalle luvassa. Käärin käsilaukin muovipussiin ja käppäilimme kotihotellille takaisin. Sitten iltaostokset, pakkailut ja hotellin baariin hengailemaan patjoille, samalla tutkiskellen Tokion karttaa ja opasta huomista varten. Borneokin kiittää ja kumartaa, luonto oli upeaa, eläimet todella upeita ja ihmiset ystävällisiä. Kaikki oli halpaa mitä kaupasta osti, mutta retket ja alkoholi kalliimpia. Rantojakin löytää kunhan malttaa lähteä saarille, itse kaupungeissa on yleensä vain satamia. Huomenna siis Tokiota kohti!

 

Tuomas:

Borneossa oltiin kahdessa paikassa, Kota Kinabalalussa sekä Sandakanissa.  Molemmissa paikoissa suurimman vaikutuksen teki luonto: Vihreää joka paikassa, palmuja yms.trooppisia puita ja kasveja, valkoisia hiekkarantoja, saaria yms. You name it. Borneossa sisäinen tarzanini heräsi eloon ehkä ensimmäistä kertaa!
Kota Kinabalulla otettiin kyyti satamaan, siellä valittiin yksi viidestä saaresta johon sovitaan lähtö ja tuloaika etukäteen.Sitten hypättiin veneeseen ja 20 minuutin kuluttua seisoimme Manukan saaren laiturilla suut auki: Paratiisi.Palmuja, hiekkarantaa,vihreää merta, viidakkoa. Maastoiduimme 5 tunniksi paikoilleen ja ihailtiin maisemia. Saarella ois ollut myös viidakkotrekkejä mutta ei tullut kun sandaalit jalkaan niin kävelyn sai unohtaa siltä osin. Upea paikka!
Kota Kinabalun kohokohta oli kuitenkin känyti Mount Kinabalulla, eli Kinabalu Parkissa. Vuori on yli 4000 metriä korkea, puiston sisäänkäynti alkaa 1600 metristä. Matka puistoon kesti vajaa 2 tuntia, matkalla taas sai ihailla uskomattomia maisemia vesiputouksineen.
Perillä valittiin pari lyhyempää trekkiä, jossa sai kosketuksen oikeaan viidakkoon. Vaikka paikka on turistikohde, ei näitä muutaman kilsan patikointeja voi ihan kaikille suositella. Maasto oli paikoin todella vaikeakulkuista; savea, vettä, liukkaita kiviä yms. Ensimmäiset 100m käveltiin syvemmälle, jolloin alkoi päästä jo tunnelmaan. Niin paljon eri eläinten ja hyönteisten ääniä ei edes elokuvissa kuulu. Sademetsä on niin tiheää että auringonvalo ei sinne pääse, kosteaa, hämähäkinseittejä kokoajan naamalla. Huikea kokemus. Vaikka alueella elää yli 300 lintulajia sekä yli 100 nisäkästä, ei niitä noilla reiteillä näkynyt. Lintuja muutama, hyönteisiä, sekä joku kissan kokoinen vilahti ohi. Reitin mukaan kävimme korkeimmillaan 2000 metrissä, josta oli jo aika kivat näkymät. Jos tuonnepäin on suunnitelmia mennyt, tämä on pakko käydä.

Eniten Borneossa kuitenkin jäi mieleen Sandakanin 2 päivän viidakkoretki, jollaista harva varmaan kokee.  Sanna varasi sen yllätykseksi ja minä eläinten ystävänä olin onnesta soikeana. Retkeen kuului Vierailu Orang Utang Rehabilation centerissä, jossa orvoksi jääneitä pikkuorangeja kasvatetaan itsenäistymään jotta he voivat palata takaisin viidakkoon. Sen lisäksi 2 jokiretkeä kinabatang joella,yötrekki viidakossa,yöpyminen viidakkomajoiituksessa,käynti komanotong luolassa.
Aluksi Mentiin siis Orangeja katsomaan.  Oli melkein ruokinta-aika jolloin olisi suurin todennäköisyys niitä nähdä. Hetken käveltyämme pikospuiden kaitelilla istuskeli Orangien johtaja,suuri uros joka katseli maisemia ja heilutteli jalkoja. Näillä sukulaisillamme on melkein 97% sama dna kuin ihmisilläkin. Oppaamme kertoi naarasorangista, joka menetyttään poikasensa kun tämä oli 7kk vanha, sai mielenterveydellisiä ongelmia ja meidänkin vierailuaikana häiritsi ihmisiä. Nämä tuntevat samallalailla iloa ja surua kun ihmisetkin. Alueella oli myös muita apinoita, pitkä-ja lyhythäntämakakeja. Jälkimmäisistä varoiteltiin, jos ne tulevat lähelle, vaihda suuntaa, koska ovat arvaamattomia,agressiivisia ja vesikauhuakin niissä on havaittu. Lyhythäntämakakien johtajauroksen tullessa parin kaverinsa kanssa vastaan, käännyimme pois ja noudamme sääntöä, joten ongelmia ei tullut. 
Paljon orangeja kasaantui ruokintapaikalle aikalailla tasan kymmeneltä kun ruokailu alkoi. Hauska oli seurata apinointia!

Seuraavaksi suuntasimme kinabatang joen varrelle majoituspaikkaamme. Ja tämä oli oikeasti keskellä viidakkoa, ei mikään höpöhöpö homma.Viidakon ääniä alkoi taas kuulumaan,kostea ilma ja tunnelma mitä ei muualla ole. Majoituspaikkaan ei pääse autolla, veneellä mentiin joen yli. Alkoi pirunmoinen sade ja ukkonen, meitä pelotti että jokiretki pitää perua. Mutta ilma rupesi selkenemään joten pistettiin paikalliset offit pintaan ja hypättiin veneeseen.
Joen varrella nähtiin paljon. Oppaamme bongailivat paljon lintuja, mm. kotkia, kuningaskalastajia yms. Käsittämättömän kaukaa ja hyvin vielä. Kuvia otin mistä milloinkin ehdin.
Hetken ajaltuamme opas pysähdytti veneen ja näytti puuhun: n.10 pitkähäntä makakia. Uskomatonta nähdä tämmöistä luonnonvaraisena. Kuvia räpsittiin ja jatkettiin matkaa. Apinoita tuli tasaisin väliajoin lisää, uutena lajina myös ns."nokka-apina". Kapteeni bongasi myös n.30 metrin päästä puusta vahdista jotain, lähemmäs mentyämme näimme päämme yläpuolella myrkyllisen mangrovekäärmeen. Tuli kylmät väreet.
Paljon nähtiin ja veneellä mentiin jokea vielä alas. Joentörmällä alkoi kasvit pölistä ja viidakko kaatua siihen malliin että tuolla ei apinoita taida olla. EI tarvinut edes kovin lähelle mennä kun simäni menivät lautasen kokoisiksi(Sannalla Myös): Norsulaumahan se siellä! Yhteensä n.15-20 norsua olivat ruokailemassa joen törmällä. Mentiin veneellä ihan rantaan kiinni, norsuihin oli 2-3 metriä matkaa eli lähellä päästiin. Uskomattoman hienoa.

Veneilyn päättyessä syötiin päivällinen, jonka jälkeen oli mahdollisuus lähteä nigh walkille, eli paikallinen elukkaspesialisti johdattaa pitkin viidakkoa taskulampun kanssa ja me perässä. Pienen neuvottelun jälkeen iilimatosukat ja kumpparit jalkaan ja menoksi. Viidakon tunnelma säkkipimeässä. Jännitti suoraan sanoen pirusti, sillä vähän käytiin läpi mitä siellä vois olla. Opas sanoi että älkää ottako tukea puista tai kasveista jos meinaatte kaatua.  Sateen jälkeen kävelimme käytännössä mutavellissä, jossa oli hankala liikkua. Miksi puista ei sitten saanut ottaa tukea? Siihen vastauksen havainnoisti opas joka käänsi taskulampun suuren lehden päälle. Lehden päällä oli hämähäkki, pieni mutta pitkät jalat. Useamman puraisu tappaa ihmisen. No se syy riitti jo minulle. Mutta lisää oli luvassa. n.20 cm pitkä tuhatjalkainen, erittäin myrkyllinen. Tai no, opas sanoi sen vasta sen jälkeen kun otin kuvan n.10cm päästä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lisäksi kämmenen kokoinen toinen hämähäkki puunrungossa. Paljon vaarallisia ötököitä. Vastapainoksi paljon lintuja jotka nukkuivat sekä sivettikissa jonka lähelle päästtiin. Jumalauta mitkä sävärit!

Seuraava päivänä ylös 5.30 ja lähtö toiselle jokiretkelle. Nyt mentiin ylävirtaan ja tarkoitus olisi bongata krokotiili. Eipä ollut luottoa tuohon, paljon muita eläimiä ja lintuja taas bongailtiin, ja niin uskomattoman paljon oltiin jo nähty että ei edes harmittaisi jos ei krokoa nähtäis. Mutta miten kävikään. Juuri kun opas sanoi että kohta tehdään u-käännös takaisin, joen törmällä oli jotain uutta ja vaarallista: n.1,5 metrinen krokotiili. 3 kuvaa ehdin napsia, sitten se katosi jokeen.
Hetken siinä pöyrittiin ja odotettiin jos se nousee pintaan, mutta ei sitä näkynyt. Käännettiin vene takaisin, kun opas pienensi vauhtia ja sanoi näkevänsä taas krokotiilin. En kyllä nähnyt kun ison tukin joessa, mutta ei se ollut tukki, sillä tämä liikkui. Oppaalla oli kiikarit ja hän päivitteli kuinka iso kroko on: Ehkä isoin mitä olen nähnyt, melkein 5 metriä! Juuri kuin pääsimme lähemmäs, näin vilauksen krokotiilin päästä ennen kuin se katosi jokeen, missattiin siis kokoelukka melkein, ei kuvia. Mutta turha varmaan sanoa mikä oli tunnelma kun opas kertoi samankokoisesta krokotiilistä joka söi 4 ihmistä, tuossa semmoinen vasta oli meistä n.10 metrin päässä. Huh huh.

Tämän huikean viidakkoseikkailun jälkeen lähdimme kohti Gomanotong cavesia. Luolissa asuu n.700 000 lintua sekä tuhansia lepakoita. Linnut tekevät pesiä luolaan,jotka poimitaan ja myydään syötäväksi. Kallista gourmet ruokaa, lähinnä kuivattuna ja keittona syötynä.
Luola oli melko extreme kokemus. Lepakoiden tehtävä luolan toiminnassa on ulostaa niin paljon kun pystyy. Linnut seuraavat jostain syystä ulosteen hajua ja palaavat pesimään samaan paikkaan sen avulla. Guano ei tuoksu mitenkään miellyttävälle yhdistettynä linnunulosteisiin, ja nyt puhutaan oikeasti jo isoista määristä shaissea, koska luolaan on kasaantunut jätöksiä 500 vuoden ajan. Kuvitelkaa tuohon hajuun kymmeniä tuhansia torakoita. Isoja ja pieniä. Lisätkää vielä scorpioneja ja myrkyllisiä luolapistiäisiä niin siinä on Gomanotong caves. Luolan ympäri meni pitkospuut, mutta käytännössä kävelimme paskassa ja torakoiden päällä. Kuvia täältä ei ole koska ei kiinnostanut juurikaan pysähtyä. Yksi luolan hienouksista oli se, että kun sylkäist ulosteläjään jossa ei näkynyt mitään eloa, nanosekunnissa n.50 nälkäistä torakkaa nousi pintaan. Sweet! Luolassa oli töissä vartoita, koska pesät ovat arvokkaita ja niitä yritetään varastaa. Ei mikään unelma-ammatti, ulosteläjien keskelle olevaan pieneen kivetykseen oli laitettu pieni kehikko ja patja, siellä ukko istui jä päivysti 20 ringitin eli n.4,5 € päiväpalkalla 2 kuukautta. Ei käy kateeksi. Voita pelkosi ja käy tsekkaamassa, kokemus sinänsä.

Borneossa muuten ihmiset oli kaikista tähänastisista paikoista kaikkein ystävällisimpiä. Maa oli myös halvin kaikista, ruuat n.1,5-2 sis.riisin,veden, ja lihan. Ja hyviäkin vielä olivat. Jos haluat yhdistää rantaloman uskomattomaan luontoon, mene Kota Kinabalun kautta Sandakaniin, niin menkin teimme!  Seuraavaksi nousevan auringon maahan, Sayonara!