Muut vs Minä

Sitä on saanut paljon kivaa palautetta, mutta ei osaa aina tilanteessa ottaa niitä kohteliaisuuksina. Jälkikäteen sitä on kyllä tyytyväinen ja ylpeäkin itsestään, mutta aina välissä tulee mieleen että "eihän tuo nyt osaa kuitenkaan oikeasti sanoa" tai "sanoo vain kohteliaisuudesta" ym.

Tässä muutama esimerkki

muu: oletko sä joku kehonrakentaja?
minä: no en kyllä ole
mielessä: kaukana siitä, ehkä joskus edes bf:iin uskaltaisi

muu: oletko menossa voimakisoihin kun noin kovaa vedät leukoja?
minä: en ole, muuten vain treenaan
mielessä: enhän mä jaksa kun muutaman 8kg:n lisäpainolla, tuo pitäs ainakin tuplata joskus

muu: sulla kyllä erottuu tosi hyvin selästä nuo lihakset, katselin kun teit tuolla laitteella
minä: ai, kiitos. kovasti yritän niitä treenata, mut hidasta tuntuu olevan
mielessä: helppohan se on perussalinaisiin verrata, mutta jos olis kisailijoita vieressä niin mut naurettaisiin ulos

muu: Oletko menossa kisoihin?
minä: No en. Eiku joo, ehkä joskus
mielessä: katotaan sitten 2v päästä. Ihan kuten vuosi sittenkin. Ja ehkä vuodenkin päästä.

muu: Hyvin on kertynyt sulla lihasta tänne (hieroja)
minä: Joo, kyllä sitä saisi jo vähän ollakin
mielessä: aika olemattomat takareidet on kyllä vieläkin, miksi ne ei kasva ja erotu paremmin.

Mutta jottei menis vain vuoropuheluksi mun ja pääni välillä,niin pitää ilmoittaa että ostakaa näitä jos on herkkuhimo: