lääkis!

Eli lääkis voitti tän äänestyksen, mutta kirjoitan muistakin kyllä tän kevään aikana, koska ääniä tuli silti vähän jokaiseen. Joskin mun koulupaikka tuntuu kiinnostavan kaikkein eniten :)

Lääkiksen aloitin 2007, eli neljä vuotta on kohta takana ja vajaa kaksi edessä (olettaen että valmistun sitten kun on tarkoitus). Lukion jälkeen pidin välivuoden ja asuin Rovaniemellä, sen jälkeen opiskelin vuoden biofysiikkaa, jonka isoin tarkoitus oli auttaa fysiikan puolelta pääsykokeisiin, koska lukiossa en lukenut sitä ollenkaan (kävin IB-lukion). Ennen sisäänpääsyä kävin valmennuskurssin ja luin paljon, paljon Galenosta. Sisään pääsinkin sitten ihan ok pisteillä ja näin mun lääkärinura oli alussa!


Oulussahan kaksi ensimmäistä vuotta on prekliinistä, jossa opetellaan Anatomiaa, fysiologiaa, patologiaa, farmakologiaa, mikrobiologiaa ja monia pikkukursseja, kuten biostatistiikka, epidemiologia ja ympäristöterveydenhuolto. Enimmäkseen opiskelu oli luentoja ja ryhmäopetuksia oli viikottain. Tämän jälkeen meistä tuli kandeja ja aloitimme kliinisen vaiheen. Opetus muuttui sairaalan puolelle ja koostui luentojen lisäksi erilaisista potilastapauksista, ryhmäopetuksista, päivystysten seuraamisista, potilaiden tutkimisesta ja viikon mittaisista harjoittelujaksoista eri sairaaloissa. Eli mielenkiintoa tuli lisää, kun päästiin itse asiaan :) Luentoja olen skippaillut ihan hirveästi, koska täältä Rovaniemeltä käsin niitä on vaikea käydä, mutta onneksi netistä/kirjoista voi teorian lukea itse ja sitten potilastapaukset ja muut pakolliset opetukset käydä paikanpäällä ilman että on ihan pihalla. Potilastyöskentely onkin kaikkein mielenkiintoisinta ja anamneesin otto ja statuksen teko ovat parantuneet ihan mielettömästi tämän vuoden aikana.

Opetusta on melko vähän nyt tän vuoden aikana ollut. Luentoja kyllä melkein joka päivä, mutta ryhmätöitä ja pakollisia seminaareja 0-4 päivänä viikosta, joten aika paljon olen voinut etäopiskella. Lisäksi harjoittelujaksot olen ottanut Rovaniemelle, LKS:aan. Tenttejä on tulossa paljon nyt keväällä, 4 on mulla jäljellä, koska yhden jätin uusintaan huonon aikataulun vuoksi. Alkuvuodesta myös oli paljon ryhmäopetusta, kun satun olemaan alkupään pienryhmässä ja loppupään (aakkosissa) opiskelijoilla onkin sitten opetusta enemmän tän loppukevään aikana. Tänä vuonna kursseina on ollut mm. korva-nenä -kurkkutaudit (ei mun juttu ollenkaan), psykiatria (lastenpsykiatrialla olin harjoittelussa, mielenkiintoista), fysiatria (kiinnostaa), neurologia ja  neurokirurgia (ihan ok myös molemmat), silmätaudit ja oikeuslääketiede (nämä alussa vasta, ei paljoa mielipiteitä). Lisäksi kävin tekemässä kirurgian II-tentin joka jäi myös viime vuodelta kun en päässyt tenttiin. Nyt on enää kaksi minitenttiä rästissä, mutta erinäisten rahallisten syiden vuoksi teen ne kesän jälkeen ;) Myöskään kun en ole töihin vielä menossa, vaan reissuun kesäksi, niin ei ole pakko saada siihen mennessä tehtyä.

Mutta kuten huomaatte, etäsuhde, reissaamiset (ulkomaillekin), työhommat, tavoitteellinen treeni ym. ovat aika lailla mun opiskeluaikataulua muuttaneet, mutta hyvin on silti mennyt aikataulujen soveltaminen! En ole myöskään kauheasti stressaava ihminen ja olen oppinut että jos monta rautaa on tulessa yhtä aikaa, niin en tähtää nelosiin ja vitosiin tentistä vaan siihen että opin tämän koulun aikana hyväksi lääkäriksi, tiedän perustiedot ja osaan etsiä muualta sitä tietoa mitä en ulkoa muista. Ennen tenttiä on 1-2 päivää kärty päällä kun tuntuu ettei ikinä kerkeä lukea ajoissa tarpeeksi, mutta läpi on menneet kaikki paitsi yksi tentti ensimmäisellä kerralla :D. Jos olisin yhtä ankara itselleni kun ennen treenihommien ja kaukosuhteen aloittamista, niin olisi aikamoista kärtyä ja stressiä koko ajan tenttien kanssa ja näkisin paljon, paljon vähemmän kultaani. Tenteistä en tykkää hirveästi täällä, ihan tyhmästi suunniteltu monet. Sen sijaan että opiskelijat oppisivat lääkäriksi ja etismään tietoa ja soveltamaan sitä potilaaseen + ymmärtäisivät kokonaisuudet hyvin, on tentit monesti erikoisten sanojen ulkoa pänttäämistä ja koko tentti saattaa kosahtaa siihen, ettet esim. muista mitä Sinus pilonidalis tarkoittaa. Ei ehkä se asia, joka tekee lääkäristä hyvän...


Vastuunkanto ei hirvitä enää, kun huomaa että sitä oikeasti oppii asioita. Alussa se oli paljon hurjempaa ajatella että sun tekemisistä saattaa jonkun ihmisen henki riippua. Nyt onneksi on kuitenkin enemmän tietoa että miten asiat hoidetaan. aina voi konsultoida jos on epävarma ja potilasta hoitaa monta ihmistä, ei yhden tarvitse tietää kaikkea maasta taivaaseen. Esim. päivystyksessä pitää kuulla potilasta hyvin, mikä on ongelman sijainti ja miten sitä voisi tutkia lisää. Tämän jälkeen määrään tutkimukset kun jotain tulee mieleen ja aina voi tarkistaa tietoja kirjasta/netistä. Kuvat tarkastaa oman alansa erikoisosaaja, eli radiologi, joka kertoo mikä voisi olla kyseessä. Sitten vain mietitään mätsääkö oireet ja kuva, oma ja radiologin mielipide sairaudesta ja katsotaan vaikka käypä hoito -suosituksista kyseisen sairauden hoitokäytäntö (jos sitä ei ulkoa muista). Kontrollit ja muut määrätään ja potilasta ohjeistetaan miten asian kanssa tehdään tai jos kyseessä onkin jonkin muun alan ongelma, lähetetään potilas kuvien ja lausunnon kanssa vaikka kirurgille. Eli yksin ei tarvitse kerralla potilaan ongelmia ratkaista alusta loppuun asti :)


Kysymyksiä saa laittaa! tässä vielä neiti lääkäristä kuva: